Tällä viikolla ei ole paljon treenaamista ennättänyt ajatella, kun yritin järjestellä Rivan tyttöasioita, tarkemmin sanottuna tuoresperman lähetystä ulkomaille. Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi, mutta enpä tiedä viitsinkö toista kertaa moiseen rumbaan ruveta...

Viime viikolla sain siis viestin että narttu on nyt aloitanut juoksunsa ja pystynkö järjestämään tuoresperman lähetyksen kuten jo aiemmin oli keskusteltu. Ei muuta kuin tuumasta toimeen: soitto asiaan erikoistuneelle klinikalle neuvoja kyselemään, tuttavapiirille viestiä että onko kenelläkään narttua juoksussa, tarkistamaan Evirasta tarvitaanko mitään paperisotaa ja miljoona muuta asiaa mitä ei etukäteen olisi arvannutkaan.

Ja koko hommaa hankaloitti vielä se että tarkkaa päivämäärää ei tietysti vielä ollut tiedossa. Nartun progesteronitestien tulokset tuli aina reilun vuorokauden viiveellä mikä nosti jännitystä ainakin minulla. Ehdinkö saada kaikki järjestelyt kohdalleen sitten kun aika on kun tieto tulee niin viime tipassa?

Paketin lähetysjärjestelyt tuntui alkuun olevan ylivoimaiset. Kyselykierros kertoi että mm. DHL oli vastaavia paketteja ihmisille kuljettanut, mutta kun soitin sinne niin langan päässä oleva henkilö ei moisesta ollut koskaan kuullutkaan eikä edes vaikuttanut kovin kiinnostuneelta selvittämään että miten moinen voisi onnistua. Kynnyskysymyksiä tuntui olevan: a) että olin yksityishenkilö enkä firma, b) kyseessä oli yksittäinen lähetys eikä mikään toistuva, c) paketin sisältö (vaarallista! siis kylmäkalle ja pari koeputkea?) ja mulla ei ollut jotain lupia (mitä, se ei mulle selvinnyt kun Evira ei kuitenkaan mitään sellaisia vaatinut). Lopulta totesin puhelun päätteeksi  että jos se on noin vaikeaa niin selvästikään minä en tarvitse DHL:n palveluja ja DHL ei tarvitse minun rahoja, kiitos ja näkemiin. Ja tunnustan saaneeni vahingoniloista mielihyvää siitä että DHL:n sivuilla mainitaan että he nauhoittavat kaikki asiakaspuhelut palvelun laadun valvomiseksi ja kehittämiseksi. Siinä sitä laatua nyt oli! Onneksi tiedusteluni suoraan lentoyhtiöiden rahtipalveluihin sai suopeamman vastaanoton ja hommat alkoi järjestyä. Finnairilla ja KLM:llä molemmilla oli kolme suoraa lentoa Helsingin ja määräpaikan välillä päivässä, eikä paketin sisältökään ollut mikään ongelma.

Juoksunarttukin löytyi houkutuslinnuksi, eli meidän päässä asiat alkoi olla likimain selvät. Lukuunottamatta sitä ajoitusta. Alustava arvio oli että sopiva siemennyspäivä olisi torstai-perjantai ja keskiviikon progetestin tulokset saataisiin vasta torstai-iltapäivänä. Ja silloin minun pitäisi oikeastaan olla jo eläinlääkärin vastaanotolla hoitamassa hommaa, mikäli paketti haluttiin ajoissa perille. Ja jos proget ei vielä olisikaan nousseet niin olisin tuhlannut omaa, eläinlääkärin ja houkutuslinnun aikaa ja joutunut tekemään uudet pikajärjestelyt seuraavaksi päiväksi. Onneksi tulokset ehti juuri ja juuri ajoissa ja aika oli oikea eli eikun pakettia tulemaan.

Itse sperman keruu oli nopea ja simppeli toimenpide, Riva nuuhkutti ja nuoli hetken nartun pimpsaa ja sitten ei haitannut ollenkaan että eläinlääkäri ohjasi tavarat purkkiin eikä narttuun... Eläinlääkäri tarkasti sperman ja se oli ihan priimatavaraa, sekä pakkasi sen kuljetusta varten Clone-kittiin. Laskun maksamisen jälkeen minä sitten suuntasin paketin kanssa kohti Helsinkiä ja lentokenttää ja mennessäni mietin että tämän kun selittäisi ei-koiraihmisille niin kuulostaisi lievästi kummalliselta touhulta ;-)

Aikatauluihin sopi parhaiten KLM:n lento ja sen rahtitoimintoja Helsingissä hoitavan Serviceairin terminaali löytyikin ihan ongelmitta ja täällä ei ollut palvelussa mitään valittamista, vaan rahtikirjat oli allekirjoittamista vaille valmiit ja paketti pääsi matkaan ongelmitta. Sitten ei voinut enää tehdä muuta kuin jännittää ja ajella kotiin. Pakettiseurannan sivuille sitten heti vielä tarkastamaan että näkyyhän se varmasti siellä.

Paketti pääsikin perille kuten oli suunniteltu, mutta seuraavat uutiset ei ollut ihan niin hyviä, sperma ei ollut selvinnyt kuljetuksesta ihan priimalaatuisena. Narttu kuitenkin siemennettiin mutta eläinlääkäri ei tiinehtymismahdollisuuksia kovin suurina pitänyt. Olo oli aika pettynyt, kaikki se säätäminen todennäköisesti turhaan :-(