Kuusi pistoa, maalimiehet etukulmissa, sitten kaksi tyhjää ja kaksi maalimiestä vielä loppuun. Ensimmäiselle maalimiehelle ilmaisu, jossa kävin pyörähtämässä piilolla ja maalimies palkkasi kun läksin poispäin. Toiselle ja kolmannelle lyhyt ilmaisun aloitus ja viimeisellä pikkuisen pidempi ilmaisu. Palkiot tällä kertaa niin että ekalla ja viimeisellä maalimiehellä oli namien lisäksi lelu ja palkkioksi leikittiin ensin ja sitten syötiin vähän nameja. Kahdella muulla maalimiehellä vain namit.

Ekat maalimiehet hyvin, lähti suoraan sinne minne lähetettiin, eteni riittävän syvälle ja ilmaisu ok, voisi kyllä olla yhtenäisempikin. Ensimmäisellä tyhjällä oli pieni vastatuuli ja Riva tekikin ensin vain lyhyen pistontapaisen, en hyväksynyt sitä vaan lähetin uudelleen ja nyt se tekikin oikein hyvän, syvän piston. Sitten toinen tyhjä vastakkaiselle puolelle, kääntyi aluetta eteenpäin edettyään ehkä puoliväliin, mutta kääntyi sitten vielä takaisin ja meni riittävän syvälle. Ei ihan täydellinen mutta ok pisto. Kolmannelle maalimiehelle lähetyksessä sitten huomasi että usko alkoi pikkuisen hiipua, mutta löytyihän se Katja kuitenkin suht ok. Yllättäen myös viimeisellä maalimiehellä turhautuminen tuli esille, muutaman lyhyen piston jälkeen Riva ei meinannut irrota enää lainkaan ja pysähteli syömään lunta ja kuseksimaan. Muutaman yrityksen jälkeen siirryin Rivan kanssa sivummalle ja pyysin Katjaa tarkistamaan missä Paula oli. Olin sitten lähettänyt koiraa ihan liian edestä, maalimies oli jäänyt alemmas. Uusi yritys sitten paremmin kohdalta, ensin Riva jatkoi pelleilyä, mutta lähetin sen rauhallisesti uudelleen kunnes se lopultakin irtautui ja löysi maalimiehen. Ilmaisu tuli ihan ok ja mentiin sitten kaikki maalimiehen luokse ja Riva sai ansaitsemansa kehut ja olikin tosi pollea kun kaiken sen hinkkaamisen jälkeen maalimies löytyi kun löytyikin.

Harjoitus ei siis mennyt ihan niin kuin suunniteltu, mutta saattoi siitä huolimatta olla suht onnistunut. Jatko näyttää että miten koira tilanteen oivalsi. Tässä oli paljon samaa kuin siinä meidän viime kesäisessä katastrofitreenissä, sillä erolla että mä en hermostunut (ainakaan ihan totaalisesti) ja koira turhaumastaan huolimatta lopulta yritti ja sai onnistumisen. Tällaista treeniä en kyllä ikinä lähtisi kenellekään vartavasten suosittelemaan, sen vaikutus kun voi olla tosi tuhoisa koiran motivaatiolle. Toisaalta sen vaikutus voi olla myös hyvin nostava ja kasvattaa koiran uskoa siihen että vaikka metsä tuntuu olevan tyhjää täynnä niin aina kannattaa lähteä ja yrittää.