Johannan kanssa kahdestaan hakuilemassa.

Rivalle kolme pistoa yksitellen samalle alueelle, jossa vastatuuli. Ensimmäinen vajaassa kahdessakymmenenssä metrissä, seuraava n. 30 m ja viimeinen yli viidessäkymmenessä, hyvin piiloutuneena joka kerta. Riva näki autosta kun annoin palkkapurkin Johannalle ja kävin keskilinjalta kahdella ensimmäisellä pistolla katsomassa mihin maalimies piiloutui ja valitsemassa lähetyskohdan. Sitten palasin ottamaan koiran autosta, liivit päälle ja kävelimme lähetyskohtaan. Koira sivulle istumaan, remmi irti, rauhallisesti näyttö vasemmalla kädellä ja käsky "ukko".

Kaksi ensimmäistä pistoa oli suht helppoja. Koira lähti lähetyksellä erittäin hyvin, suoraan ja vauhdilla ja jo ennen lähetystä siinä oli nähtävissä sellainen määrätietoinen asenne, jota olen siihen koko ajan kaivannnutkin. Myös nenä oli auki, teki kahdella ekalla pistolla nätit ja tehokkaat paikallistukset heti ensimmäisestä lähetyksestä. Viimeisellä pistolla maalimies oli kaukana ja erittäin tiheän kuusipöheikön keskellä todella hyvin piilossa. Ensimmäisellä lähetyksellä Riva oli vetänyt ohi pöheiköstä ja käynyt tarkistamassa missä asti edellinen koira oli käynyt, ei ottanut maalimiestä myöskään paluumatkalla, vaan palasi mun luokse keskilinjalle. Otin sen siinä hallintaan, vaikka Riva olisi mielellään lähtenyt oma-aloitteisestikin alueelle uudestaan. Lähti uudesta lähetyksestä erittäin hyvin, suoraan ja vauhdilla, ja tällä kertaa hoksasi avata nenänkin kunnolla ja maalimies löytyikin nopeasti. Kaikilla kerroilla oli palkkana ruokaa, viimeisellä koko ilta-ateria, ja ruuan syömisen jälkeenkin istuimme kaikki kolme, koira, maalimies ja minä, hetken metsässä hömpöttämässä mikä selvästi on Rivasta ihanaa. Viimeisellä kerralla annoin Johannan mukaan myös lampaankarvamötkön, jolla leikittiin hetki ja sitten Riva sai kannella sitä poispäin tultaessa. Sekin oli koiran mielestä oikein jee-juttu, se oli hyvin tyytyväisen oloinen.

Ihanaa että alkaa tulla taas onnistumisia haussakin, meinasi jo epäusko koiraan ja erityisesti omiin kouluttajan kykyihin iskeä. Toisaalta, ei tämä vielä varmasti tällä ole selvä, mutta ainakin oikeaan suuntaan ollaan menossa. Ja vauhdilla, tämä oli vasta kolmas tällä mallilla tehty treeni ja koira on ihan erilainen kuin on oikeastaan kertaakaan koko haku-uransa aikana ollut. Koiralla on selkeä mielikuva mitä se on metsässä tekemässä ja se työskentelee määrätietoisesti päästäkseen päämääräänsä. Tämä näkyy sen koko työskentelyssä, siitä lähtien kun tullaan keskilinjalle (tai oikeastaan jo matkalla sinne), lähetyshetkellä ja etsintätyöskentelyssä, enää se ei todellakaan lähetyksissä haaveile ja katsele pilviä, eikä työskentely näytä siltä että kunhan-nyt-vähän-juoksentelen-täällä-metsässä.