Koirat yllätti iltalenkille lähdettäessä pihasta siilin, ensimmäisen näiden viiden vuoden aikana jotka täällä on asuttu. Mutta tämä olikin sitten kaikkien siilien äiti, varmaan isoin minkä olen ikinä nähnyt. Siili oli yllätetty syömäpuuhista ja sähisi ja kiroili koirille kerällä suojellen eväitään, jotka näytti olevan pikkulinnun raato. Kun komensin koirat kauemmas ja seurailin siiliä vähän matkan päästä niin hetken kuluttua se avautui kerältä ja alkoi syödä mässyttää. Sillä aikaa kun olimme lenkillä se oli siirtynyt puutavarapinon alle, mutta siellä se oli edelleen, kiroilu kertoi että ei tartte tulla tänne.

Painokelvottomasta kielenkäytöstään huolimatta siili on kyllä ihan tervetullut meidän pihapiiriin.