Pituutta parisataa metsiä, paikkana melko paahteinen ja osittain pusikoitunut pikku aukko metsän keskellä, pohja kosteaa sammalikkoa ja ympäröivä metsä pysäytti pienen tuulenvireen, ikää vajaa puoli tuntia. Namitetut ja namittomat pätkät 10-20 askelta pitkiä ja jäljen lopussa oli Bardin ensimmäinen varsinainen kulma. Tuli testattua pikkunahkan herkkyyttä olosuhteille, kello oli yhdentoista kieppeillä aamupäivällä ja lämpötila jo aika kiitettävä ja sen lisäksi koirat oli ollut koko aamupäivän tarhassa.

Valjaat päälle ja koira jäljen lähtöpaikalle. Normaalit rutiinit ja lähetys ja sinne se nenä tumpsahti vanhasta muistista sammalikkoon ja edettiin tuhisten. Vauhti oli mallikas, suurimman osan matkasta sellainen että olisin voinut antaa jäljestää liina vapaana maassa. Bardi selvitti hyvin mutkittelut pusikon lomassa ja nenä pysyi hyvin maassa siinäkin kohtaa jossa olin tunkeutunut tiheän vesakon läpi eli vaikka hajua oli varmasti tarttunut ylemmäskin oksiin. Kulmasta Bardi meni n. kolme koiran mittaa yli, mutta huomattuaan erheensä, palasi liki omia jälkiään ja poimi jäljen uudelleen n. puoli metriä kulman jälkeen. Sen jälkeen jäljesti loppuun ongelmitta.

Selvästikin nyt pitää jo vaikeuttaa harjoituksia, tuo oli ihan kakkupala pikkunahkalle. Pituutta lisää, aloitetaan esineilmaisutreenit ja ruoka pois jäljeltä. Suunnittelin tekeväni esineilmaisun niin että ruoka siirtyy jäljeltä pieniin rasioihin, jotka ilmaistaan ja sitä kautta saa palkan. Myöhemmin sitten ruokarasiat vaihtuu erilaisiksi esineiksi, joista edelleen tulee palkka ohjaajalta. Ja ilmaisumuodoksi ajattelin Bardille ottaa maahanmenon, noutoahan sille ei ole vielä edes opetettu.