Lauantaina oli aussien erkkari Jämsänkoskella. Omia koiria ei ollut ilmoitettu sillä olin järjestelemässä tapahtumaa ja viime viikko menikin neuroottisena varmistellessa että kaikki tarpeellinen on järjestyksessä. Voittajat on saatu valittua, isompia protesteja ei ole kuulunut, ja meikäläinenkin voi taas vähän rentoutua. Tässä kohtaa pitää lähettää terveisiä ja kiitokset Tarja ja Virpille, ilman kahden Suomen parhaan kehäsihteerin apua ei olisi saatu hommaa pystyyn.

Sen mitä erkkarin huolehtimiselta pystyin mietin viime viikolla edellisen viikon paimennuskisoja ja omaa reaktiotani niihin ja tein karmaisevan oivalluksen: musta on tullut NIPO! Minusta, joka olen aina ollut sitä mieltä että harrastamisen tulee olla ennenkaikkea hauskaa ja "matka" on tärkeämpi kuin lopputulos. Ja  nyt en pysty näkemään meidän suorituksen hyviä puolia ohi sen pienen alkuhärdellin, joka ei edes loppujen lopuksi tainnut olla niin paha (odottelen että jos vielä jossain vaiheessa mahdollisesti näkisin suorituksen videolla). Ja samalla selvisi syy että miksi en ole vielä saanut Rivaa ilmoitettua hakukisoihin, vaikka koko kevään olen sitä harkinnut. Kun koko ajan piilonipottaa, että se voisi olla vielä vähän parempi tuossa ja ei se ole vielä ihan valmis, pitää olla vielä vähän varmempi tässä. Auttakaa hyvät ihmiset, onko olemassa jokin Anonyymit Nipottajat ryhmä joka voisi auttaa?