Kevään koittaessa olen yrittänyt vähän kiristää tuota lenkkeilytahtia, talvi kun meni aika totaalisessa sohvapottumoodissa. Uskokaa tai älkää, eilen lenkillä otin sitten ekat juoksupätkätkin! Tunnustelin että miltä se tuntuisi. Eikä se ollut ollenkaan hirveää. Siis vauhtihan on sellaista säälittävää mukajuoksua että reipas sauvakävelymummokin vetäisi ohi, mutta henkinen kynnys on ylitetty. Oltiin metsätiellä, joten koirat sai juosta vapaana.

Vaikka viimevuotisen Activa-kurssin fyysiset tulokset on hukattu talven aikana, niin kyllä mä siellä jonkun vanhan liikuntatrauman selätin. Tiedä vaikka mä joskus vielä uskaltautuisin suksille...mutta se ehkä vaatisi jo pidempää psykoterapiaa ;-)