Ei ollut ollenkaan sellainen fiilis että olisi huvittanut painia Rivan kanssa, joten mukaan pääsikin tällä kertaa Bardi. Omat lampaat alkaa olla jo sen verran tasaantunut että uskaltaa ottaa tuollaisen aloittelevammankin tapauksen kanssa. Rajattiin taas ylänurkkaan pienempi alue.

Alkuun Bardi oli vähän kävelyllä, haisteli ja bongaili papanoita, mutta sai juonen päästä kiinni nopeammin kuin viime sunnuntaina. Vähemmän myös epävarmuushaukkua, haukahduksia tuli lähinnä tilanteissa joissa yritin saada sitä menemään vastapäivään (Bardinkin heikompi suunta) tai laajentamaan kaarta. Siitä huolimatta Bardi vastaa paineeseen paljon paremmin kuin viime vuonna. Toisaalta Bardilla on luonnostaan sen verran etäisyyttä ettei sitä hirveästi tarvitse painostaa ulospäin.

Luki kivasti tilannetta ja korjasi omatoimisesti kun vaihdoin suuntaa tai jos lampaat meni minusta ohi. Näissä tilanteissa se meni muutaman kerran myös hyvin sinne vastapäivään, eli kyllä sekin onnistuu tarvittaessa. Kaaret siis näyttää suht kivoilta, mutta sellaista suoraa lähestymistä eläimiä kohti kaipaisin. Todennäköisesti Bardin tasapainon taju ei ole kovin vahva ja se sen vuoksi mieluummin flänkkää kuin lähestyy eläimiä suoraan. Kun siihen vielä liitetään se että se on puhtaasti kroppakoira eikä osoita lainkaan silmää, eli se liikuttaa eläimiä nimenomaan omalla liikkeellään, niin voi olla ettei se koskaan sellaista kohtisuoraa nostoa tule tekemäänkään.

Mitään odotuksiahan ei Bardin paimennuksen suhteen ole asetettu, mutta on mielenkiintoista katsoa miten pitkälle tämmöisen koiran kanssa voi edetä, sen kanssa on kuitenkin kiva ja helppo tehdä töitä. Sen asenne hommaan on sellainen Babe-possumainen, pehmeän suostutteleva, eikä runsaasta liikkeestä huolimatta hommassa ole jahtaamisen makua.