Sain työkaverilta poronluita ja tarjoilin niitä ensimmäisen kerran koirille. Karmalta ei tarttenut kahta kertaa kysyä että kelpaako ja Bardikin rouskutteli pienen harkinnan jälkeen kuin vanha tekijä, mutta yllättäen Riva kysyi että "anteeksi, mitä näillä pitäisi tehdä?" Haisteli ja nuoleskeli ja vähän etuhampailla näykki, mutta ei oikein tiennyt miten moiseen luunkimpaleeseen suhtautua.

Laitoin alkuun Karman ja Rivan tarhaan syömään ja jätin Bardin siihen pihalle että voin pitää silmällä sen touhuja luun kanssa, sillä se ei ole kovin paljon vielä oikeita luita syönyt ja Jambin kanssa ongelmana oli että ahneuksissaan se ei malttanut pureskella luita aina kunnolla. Bardi kuitenkin jyysti luitansa maltilla eikä yrittänyt niellä liian suuria paloja. Kun Bardi sitten oli syönyt omansa, otin Rivan tarhasta luunsa kanssa ajatellen että ehkä pieni kilpailutilanne saisi sen aloittamaan luun syömisen. No, kyllä se luu sen verran kiinnosti että sitä piti Bardilta vahtia, mutta ei se syömistä edistänyt. Pistin Bardin pois ja kun olin aikani katsellut sitä närppimistä niin korjasin luun parempaan talteen. Kait se Riva sitten vaan tarttee aikaa totutella uuteen lihaplaatuun, mutta en olisi siitäkään uskonut. Ei se vielä koskaan ole ruokaa jättänyt syömättä vaikka ei ahneudeltaan olekaan ihan samaa luokkaa kuin Karma tai nuo nahkat.