Kevään ekat varsinaiset paimennustreenit. Lampaat kotiutui jo vähän aikaa sitten ja silloin siirsin ne Rivan kanssa autaukseensa mutta muuten ei ole vielä tänä keväänä paimennettu.

Laskin sitten illalla lampaat pikkutarhastaan maistelemaan ensimmäisiä vihreitä korsia ja sitten käytiin Rivan kanssa vähän pyörittämässä niitä. Meni vallan mainiosti, Riva muisti käskyt ja malttoi kuunnella ja lampaatkin toimi ihan kivasti. Ei ne mitään superliikkuvia ole, mutta menivät kiltisti sinne minne vietiin sekä tavallisessa kuljetuksessa että poispäinajossa. Vähän turhan kesyjä ne kuitenkin on.

Ensin vietiin porukka pihasta omaan tarhaansa poispäinajona, liikkuvat yleensä siihen suuntaan suht helposti. Sinnehän ne kipsuttelivat, Rivaa piti vähän jarrutella ja muistuttaa pysymään takana, kun se olisi halunnut kovasti kiertää eteen pysäyttämään. Tarhan nurkkaan sitten pässit parkkeerasivat sen näköisinä että tää-on-meidän-koti-me-ei-lähdetä-enää-minnekään. Käskin Rivan kiertää ja muutaman turhautuneen kuuloisen vinkaisun jälkeen se tunki itsensä aidan ja pässien väliin ja lähtihän ne irti aidasta. Ulos tarhasta ja pitkin ajotietä poispäinajona reilut sata metriä, lampaat edellä, sitten Riva ja viimeisenä minä. Toistaiseksi nämä poispäinajot kuitenkin menee niin että minä kävelen perässä suht lähellä, ei niin että koira yksin kuljettaisi lampaita kauemmas. Hyvin Riva omatoimisesti huolehti että kukaan ei jumittanut pientareelle ruohonkorsia napsimaan tai karannut ojan yli metsän puolelle, mun ei tarvinnut muuta kuin kävellä hiljakseen perässä. Takaisinpäin tultiin sitten ihan peruskuljetusta minä edellä, lampaat perässä ja koira hännänhuippuna, tämäkin meni kivasti, Riva ei painanut eläimiä niin kovasti että olisivat olleet ihan mun jaloissa kiinni. Ja lopuksi lampaat tarhaan.

Sellainen leppoisa paimennustuokio, olisipa aina yhtä rattoisaa. Välillä on ärräpäät lentänyt ja hiukset harventunut kun on tuntunut että hommasta ei tule mitään. Mutta ei se näköjään ihan turhaa työtä ole ollut, kyllä me on Rivan kanssa tässä parin vuoden aikana molemmat opittu paimennuksesta. Oli kiva huomata että pitkän tauon jälkeenkin käskyt meni perille ihan ilman huutamista ja toisaalta itse on oppinut antamaan koiralle tilaisuuden työskennellä itsekin eikä yritä koko ajan turhaan käskyttää.