Farmikisan rata oli siis sellainen että otettiin lampaat pienehköstä aitauksesta, kuljetettiin ensin avoimella pellolla portin läpi, sitten peltotietä pitkin ja taas pellon poikki erotteluaitaukselle, erotettiin 20 lampaan ryhmästä 6 merkittyä eläintä ja jatkettiin seuraavalle aitaukselle ja lopuksi laitettiin ne sinne. Tuomareita oli peräti kolme, Katja Jyrinki, Anne Jurmo (toivottavasti muistan nimen oikein) ja Eija Koistinen. Katja ja Anne on paimenkoiraihmisiä ja Koistisen Eija on pk-tuomari, jokainen toi vähän oman näkökulmansa asiaan.

Kun mentiin aloittamaan Rivan kanssa se vinkui ja mä tiesin että kierrokset on nousussa :-(. Ottoaitaus meni kuitenkin yllättävän siististi, muutama turha haukahdus nostossa mutta muuten ok. Kun mä sähläsin porttia kiinni Riva ja lampaat onnistui jotenkin pyörimään siinä yleisön joukkoon.  Lampaat olivat varsin ihmishakuisia, eivätkä olisi  halunneet sieltä lähteä, mutta tässä Rivan haukku oli paikallaan ja se sai lampaat liikkeelle mulle. Matka jatkui sitten keskellä peltoa olevaa porttia kohti ja Riva painoi laumaa jalkoihin ja rundasi ympärillä. Kun ei muutama huomautus rauhoittumisesta mennyt perille, käskin sen maahan ja odotin että käänsi katseensa pois. Sitten jatkettiin vähän rauhallisemmin ja suht siististi portista läpi. Kun päästiin peltotielle rauhoittui kuljetus jo ihan suht mallikkaaksi ja kun tie teki mutkan ja kuljettiin suoraan kohti lampolaa, jonne lampailla tietysti oli vetoa, Riva ennakoi ja meni eteen ja tarvitsi vain pienen muistutuksen että rauhallisesti.

Erotteluaitauksen syöttöön vienti ei mennyt ihan täydellisesti vaan pyörittiin siinä vähän ennen kuin saatiin koko lauma siivekkeiden väliin. Olisi pitänyt rauhoittaa hommaa vähän matkan päässä ennen ekaa yritystä. Jätin Rivan maahan aukolle ja menin itse erotteluportille. Eläinten kulkiessa kujan läpi Riva kävi pari kertaa mun luona tsekkaamassa että ok, mutta meni reippaasti takaisin siipien väliin ja antoi sopivasti painetta. Itse vaan mokasin ja unohdin kesken erottelun kummalle puolelle olin laittamassa merkittyjä eläimiä!

Matka jatkui ja yhdistettiin taas lauma ja Riva piti ihan ok porukkaa hollilla sillä aikaa kun mä suljin portit. Sitten viimeinen kuljetuspätkä ranta-aitaukselle. Portista laitto olisi voinut olla vähän siistimpikin, lampailla on veto tähän aitaukseen ja jos ei ole tarkkana ruuhkautuvat portille niin ettei sitä meinaa saada auki. Porukka levisi vähän portin takapuolellekin, mutta Riva kyllä osasi siististi kiertää nekin sieltä sisälle.

Kaikki tehtävät siis selvitettiin, ei aina ihan sujuvimmalla tai tyylikkäimmällä tavalla, mutta selvitettiin. Lauma pysyi vetopaikoissakin hallussa eikä Riva sikaillut vaikka kierrokset välillä vähän pyrkikin nousemaan. Tämän kesän ongelmat siis lurkkii pinnan alla, mut nyt ainakin osaan tunnistaa ne jo heti ensi merkeistä ja tiedän miten reagoida asiaan ja saan koiraa rauhoittumaan, jopa koetilanteessa.

Tuomareiden kommenteista jäi mieleen että koira sopisi ehkä paremmin naudoille, lampaat tuntui hoituvan sen mielestä "vasemmalla tassulla". No, aika näyttää, ehkä me vielä joskus päästään niitä nautojakin kokeilemaan...

Sunnuntaina sitten Bardi alias Babe-possu kehiin. Ei kyllä ollut Bardin parhaita paimennuspäiviä, taisi jo viikonlopun reissu painaa pientä nahkiaista. Aitauksesta otossa lähti nostamaan reippaasti eläimiä, mutta viime tingassa iski epäilys ja tuli kysymään että olihan se nyt varmasti tarkoitus tehdä näin. En yrittänytkään laittaa porttia kiinni, vaikka siitä menikin muutama piste, vaan jatkettiin kuljetusta suoraan kohti porttia. Bardi ei oikein jaksanut pysyä tasaapainossa, vaan rundasi ympäri ja lauman takana vaan painosti haukulla eteenpäin. Bardin etäisyys on kuitenkin luonnostaan suht nätti ja olemus vaan niin leppoisa, ettei se silläkään mitenkään säikäytä eläimiä vaan liikuttaa suht tasaisesti eteenpäin. Koska rundasi koko ajan laajalla kaarella niin välillä meinasi unohtua mitä oltiin tekemässä ja jouduin sitä vähän pyytämään takaisin hommiin. Peltotiellä navetalle päin käännyttäessä Bardi kuitenkin luki vetoa ja meni eteen, tosin taas niin laajalla kaarella että ajautui tilapäisen aidan väärälle puolelle. Siinä tuli sitten pätkä että lauma kulki eteenpäin enemmän mun kutsumana kuin koiran tuomana, kunne Bardi löysi reitin aidan takaa pellolle.

Erotteluaitauksella saatiin ekalla yrittämällä reilu puolet porukasta siipien väliin ja otin Bardin luokseni ja laitettiin yhdessä sen kummemmin lajittelematta siinä olevat eläimet kujan läpi. Pyörittiin sitten hetki kun yritettiin saada loputkin syöttöön mutta lopulta totesin että turha hinkata, kun jo kujan läpi menneetkin eläimet karkasivat loppulauman mukaan. Bardi kyllä reippaasti piti lauman siinä liki ettei ne mihinkään karkuun päässyt, mutta meillä ei vaan ole vielä sellaisia ohjaimia että olisi saatu riittävän tarkasti pyöräytettyä ne siipien väliin.

Jatkettiin matkaa ja selvitettiin viimeinenkin kuljetuspätkä, vaikka Bardi alkoi olla aika puhki, ei sillä varmaan ikinä ole paimennettu noin pitkään ja yritetty tehdä noin montaa erilaista asiaa samalla kertaa. Ranta-aitaan laitto meni kuitenkin oikein nätisti. Sain pysäytettyä lauman ennen kuin se ruuhkautui portille ja avasin portin Bardin kanssa ja sitten lähetin sen lauman taakse ja se saatteli nätisti viimeisetkin portin läpi. Siihen oli sitten hyvä lopettaa.

Tuomarit kehuivat Bardin kaunista eläinten kohtelua ja siihen kyllä voikin luottaa, se ei pure, ei hajoita laumaa tai jahtaa eläimiä. Sen tasapainoalueen hahmottaminen on kuitenkin heikkoa, se työskentelee turhan laajalla ja siksi esim. erotteluaitaukseen laitossa oli ongelmia. Yleensä se kyllä pystyy vähän paremmin hahmottamaan tasapainoa, eikä juokse ihan noin hervottomasti, mutta sunnuntaina ei ollut sellainen päivä. Ja tosiaan tehtävät oli vähän liikaa sen kokemukselle ja koulutustasolle, urheasti se kuitenkin yritti ja rata selvitettiin ilman katastrofeja.

Molempien koirien kohdalla tuomarit kehui että tunnen koirani ja osaan tarvittaessa auttaa hankalissa paikoissa.

Minun mielestäni viikonlopun ehdottomasti hienoimasta suorituksesta vastasi pikkuinen Heili-kelpie, joka tuli kisassa toiseksi. Jos joskus otan jonkin muun rodun kuin aussien tai nahkan, niin tahtoo tuommoisen! Aivan uskomaton eläinsilmä, samaan aikaan vahva ja intensiivinen mutta herkkä työskentely ja levollinen olemus, tämän koiran päässä on palikat kohdallaan. Vaikka tulikin kakkoseksi, se teki minuun voittajakoiraa isomman vaikutuksen, sillä sen mitä voittaja teki aikuisen ja koulutetun koiran rutiinilla, Heili teki nuoren koiran luontaisilla kyvyillä.