Kun tämän uuden blogin avaaminen osui sellaiseen väliin, että tämän meidän hakusolmun avautuminen ei sinne kokonaan kirjautunut, niin ajattelin kirjoittaa pienen yhteenvedon. Taustaksi sen verran että Riva on kyllä koko ajan edennyt hakutreeneissä, mutta koko ajan olen kaivannut ja odottanut että koira tosissaan syttyisi hakutyöskentelyyn. Sillä ei vaan kertakaikkiaan ole ollut mitään hirveään "nälkää" päästä metsään etsimään ukkoja, toisin kuin vaikka Karmalla. Niinpä hakumetsässä se on saattanut pysähtyä kuseksimaan tai löydettyään maalimiehen on menettänyt kiinostuksensa koko hommaan ja jättänyt maalimiehen, lähetyksissä on ollut vaikeuksia ja sen työskentelyinto on laskenut nopeasti silloinkin kun se muuten on tehnyt hommia ok.

Niinpä talven tauon jälkeen aloitimme hakuharjoitukset mahdollisimman motivoivilla ja innostavilla harjoituksilla. Talven aikana koira oli selvästi kypsynyt ja kykeni nyt leikkimään aiempaa vapautuneemmin maalimiesten kanssa. Patukkapalkkaus myös tuntui tuovan intoa ja tehoa koiran työskentelyyn, joten palkkiona oli pääsääntöisesti patukka. Otettiin haamuja, liikkuvien maalimiesten peräänjuoksuja ja kaikenlaista minkä arveltiin nostattavan koiran intoa. Ja kyllähän se meni apuja saadessaan ihan innoissaan maalimiehen perään. Välillä olosuhteiden ollessa sopivat otettiin sitten myös ihan tuulilähtöharjoituksia, ettei nenänkäyttö ihan kokonaan unohtuisi. Nämä meni kuitenkin useimmiten ihan persiilleen...

Lopulta tuli sitten se heinäkuun treenipäivä, jolloin koko homma meni solmuun. Ihan perustreeni, etunurkissa oli vaneripiilot, joista molempiin laitettiin maalimies. Nämä meni vielä joten kuten. Kolmas maalimies oli melko syvällä ja ojan takana, koira eteni innottomasti ojalle saakka mutta siitä ei sitten enää millään. Muutama lähetys uudelleen, ei etenemistä yhtään sen pidemmälle ja koirasta näki että sitä ei todellakaan olisi voinut vähemmän kiinnostaa maalimiestä hakea. Tässä vaiheessa alkoi ohjaajalla savu nousta korvista ja ne jotka minut tuntee, tietää ettei sitä kovin helposti tapahdu. Nyt vain jo pitkään kyteneet tunteet roihahti ilmiliekkeihin. Homma meni sitten painostamiseksi, mutta silläkään en saanut koiraa irtautumaan metsään riittävästi. Treenikaveritkin alkoi jo ehdotella että jotain muuta pitäisi keksiä. Lopulta sen verran järkeä oli että lähetin koiran ihan siitä ojan edestä että sen oli pakko mennä sen yli ja se maalimieskin löytyi. Ja sen jälkeen mietintämyssy oikein kunnolla päähän että mikä tässä mättää.

Seuraaviin treeneihin en vielä kuitenkaan mitään kummempaa ratkaisua keksinyt ja penkin alle mentiin niissäkin. Koira kyllä lähti lähetyksissä, irtautui reilusti, mutta totaalisesti väärään suuntaan. Ei vahingossakaan sinne päin (suoraan eteenpäin) missä maalimies oli. Jääräpäinen ohjaaja tuumasi että juokse koira niin kauan kuin huvittaa, et sieltä kuitenkaan mitään löydä. Lähetin koiraa varmaan 4-5 kertaa ja aina se sinkosi jonnekin alueen takanurkkaan, jopa vaihtoi puolta keskilinjan yli. Lopulta se alkoi hyytyä ja jotta jonkinlainen onnistuminen saataisiin, otin sen remmiin ja kävelin kohti piiloutunutta maalimiestä kunnes koira sai hajun. Sitten palattiin keskilinjalle ja lähetys ja löytö. Lisää mietintää ja Esa K Viitalan Etsintäkoira-kirjan lueskelua.

Vielä seuraaviinkaan treeneihin mennessä ei oikein ollut ohjaajalle tullut valaistumista että mitä tehdä. Superhelppo maasto ja nyt tarkoituksella maalimies laitettiin varsin lähelle keskilinjaa (~20 m), mutta hyvin piiloon. Mitään apuja en halunnut koiralle alkaa antamaan, niitä sille oli jo annettu koko alkukesä. Taas ensimmäisillä lähetyksillä koira sinkoaa kaikkialle muualle paitsi suoraan eteenpäin ja kohti maalimiestä. Kolmen-neljän lähetyksen jälkeen koira alkoi olla turhautunut eikä lähtenyt minnekään ja ohjaajalla alkoi myös taas pinna pettää. Sen verran järki sanoi että pistin pelin poikki, koira autoon ja maalimies pois metsästä. Välissä treenattiin sitten pari muuta koiraa ja lopulta uusi yritys Rivan kanssa. Maalimies samaan paikkaan ja minä lähettämään koiraa, mutta eihän se minnekään tahtonut lähteä, lähetyksessä korkeintaan hyppäsi napsaisemaan turhautumistaan käden perään. Lopulta autettiin koiraa sen verran että treenikaveri piteli koiraa keskilinjalla sen aikaa että minä kävin kävelemässä alueella pienen lenkin ja kurkin mennessäni muutaman kuusen alle kuin olisin nähnyt siellä jotain. Sitten taas lähettämään koiraa. Nyt se lopultakin lähti suoraan ja löysi sen maalimiehen. Palkaksi sai iltaruuan ja sitten vielä hetki istuskeltiin kolmestaan kuusen alla ja hömpötettiin koiran kanssa. Sitten koira taas autoon ja loput treenit siinä välissä. Jääräpäisenä mä en vieläkään osannut luovuttaa ja pyysin että menisikö maalimies vielä kerran samalle alueelle (mutta eri kuusen alle) piiloon. Taas Rivan kanssa lähetyspisteeseen ja nyt se lähtikin ensimmäisellä lähetyksellä suoraan ja löysi maalimiehen nopeasti. Taas herkut palkaksi ja hetki hömpöttelyä ja sitten koiran kanssa pois metsästä. Tässä vaiheessa mulle kristallisoitui miten lähdetään tätä solmua purkamaan. Tämä treenikerta lasketaan ensimmäiseksi treeniksi tässä projektissa.

Toinen treeni saatiin seuraavana viikonloppuna, kun Elina tuli käymään. Treeni oli melkein meidän kotipihassa, joten moni sellainen tavallinen hakutreenivalmistelu jäi välistä, mutta se ei tuntunut koiraa haittaavan, se tuntui olevan koko hommasta paremmin kärryillä kuin koskaan aiemmin. Elina meni piiloon tiheään kuusipusikkoon, mutta lähelle vajaaseen 20 metriin. Vein Rivan sopivaan lähetyspaikkaan, otin sen sivulle, irroitin remmin ja annoin käskyn "ukko". Ja se lähti suoraan ja vauhdilla ja löysi Elinan alta aikayksikön. Taas ruokapalkka ja hieman hömpöttelyä ennenkuin tulimme pois metsästä. Vein Rivan takaisin sisälle ja Rasmus ja Bardi pääsivät leikkimään hetkeksi. Tauon jälkeen taas Elina piiloutui samalle alueelle mutta hieman kauemmas ja minä hain Rivan. Sivulle, remmi irti ja lähetys. Taas se lähti suoraan ja vauhdilla! Palkkaus samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla ja koira oli hyvin itseensä tyytyväisen oloinen. Sen koko olemus oli jo lähetyksestä lähtien aivan erilainen kuin aiemmin hakutreeneissä, paljon määrätietoisemman oloinen.

Seuraava treeni, kolmas kerta "uutta" treeniä onkin sitten jo kirjoitettu tänne blogiin otsikolla Varovaista optimismia. Neljäs oli 25.8. Hakutreeniä ja viides treeni 29.8.,  ja edelleen vaikuttaa siltä että ollaan menossa oikeaan suuntaan.

Mikä sitten sen solmun aukaisi? Loppujen lopuksi kun se lähti aukeamaan niin se tapahtui niin nopeasti että itsekin vielä ihmettelen, jo tuolla toisella kerralla tuntui että nyt homma alkaa toimia. Monta asiaa treenauksessa muutettiin, mikä vaikutti, mikä ei, sen tietää vain koira.

Ensimmäiseksi pohdin palkkausta. Päätin siirtää Rivan ainakin joksikin aikaa lelupalkinnosta ruokapalkintoon. Osittain siksi että eliminoidaan ne jännitteet mitä lelupalkkauksessa ehkä koiraan kohdistui. Riva ei todellakaan missään vaiheessa vaikuttanut siltä että se olisi ottanut maalimiehistä ja heidän kanssaan leikkimisestä mitään paineitä, mutta kaiken varalta päätin tehdä näin. Palkkaukseen liittyy myös se että ei kiirehditä piilolta pois, vaan koiran kanssa voidaan viettää siellä vähän aikaa ja seurustella, sosiaalisen kontaktin saaminen maalimieheen on koiralle myös yksi palkkio. Kun pohdin meidän treenejä, niin yksi asia minkä hoksasin oli se että koiran ja maalimiehien välinen suhde oli ollut hyvin välineellinen, maalimies oli palkinnut koiraa lähinnä tarjoamalla joko ruokaa tai leikkiä, mutta oikeasti Rivan saa onnesta soikeaksi se että maalimies huomioi sen ja ottaa kontaktia koiraan. Vaikka koira ei saa häiritä maalimiehiä, niin tässä tapauksessa on nyt sallittu palkitsemistilanteissa maalimiehen pusuttelua ja sellaista, en usko että siitä tulee ongelma kunhan aikanaan otetaan tuo hallinta maalimiehelläkin mukaan, ilmaistessaan Riva ei kuitenkaan härki maalimiehiä. Nyt on otettu myös lelu taas mukaan niin että kun maalimiehiä on useampia, on viimeisellä maalimiehellä myös lelu, jolla voidaan leikkiä tultaessa metsästä pois.

Toinen päätös oli että jos tarpeellista, niin palkkion arvoa nostetaan ns. luonnollisella pakolla. Eli jonkin aikaa koira saa päivittäisen ruokansa vain treeneissä ja jos se ei tee töitä niin ruuat jää saamatta, seuraava tilaisuus saada ruokaa on sitten seuraavassa treenissä. Kuulostaa kovalta, mutta loppujen lopuksi tämä on nyt tarkoittanut vain sitä että treenipäivinä jätän Rivalta aamuruuan pois ja iltaruoka tulee maalimiehiltä, sen pidempään sitä ei ole pidetty ilman ruokaa. Tämän pohjalta rakentuu myös suorituksen vaatiminen. Tästä eteenpäin työskentelyn onnistumisella tai epäonnistumisella on seurauksia. Jos maalimies jää löytymättä siksi että koira ei viitsi etsiä niin siitä on seurauksena koko etsintämahdollisuuden poistuminen ja sen myötä poistuu palkkion saamisen mahdollisuus, seurauksena ei suinkaan saa olla se että koiraa aletaan auttamaan haamuilla tai muilla avuilla. Eli jos ei etsintä maistu, niin sitten joutuu autoon tyhjällä vatsalla. Tähän asti haku on ollut Rivalle jotain missä vähän juoksennellaan ja jos maalimies sattuu osumaan kohdalle niin voihan sen ilmaista, mutta ei se niin tärkeää sille ollut että se olisi viitsinyt etsiä jos tehtävä oli vaativampi. Todennäköisesti vielä jossain vaiheessa tulevaisuudessakin joudutaan tilanteeseen, että ne seuraukset pitää muistuttaa koiran mieliin. Uskon että Rivalle riittää se että sen pistää hetkeksi autoon ilman palkkaa ja seuraavalla kerralla se on valmis yrittämään kovemmin.

Kolmas päätös oli että nyt treenataan yksittäisiä pistoja kunnes ne alkavat sujua, turha yrittää hinkata koiraa metsään ellei yksittäisetkään pistot suju. Toistoja tietysti tarvitaan oppimiseen ja toistoja voidaankin tehdä samalla treenikerralla mutta pidetään kuitenkin pieni tauko pistojen välillä. Nyt on jo tehty muutamaa pistoa peräkkäin ja tavoite on kasvattaa pistojen määrää tuonne viiteen-kuuteen peräkkäiseen pistoon ja sen jälkeen aletaan ottaa väliin satunnaisia tyhjiä pistoja. Vaihdellaan tässä pistojen määrää, välillä otetaan treenikertoja, joilla otetaankin vain yksi pisto ja välillä taas useampi peräkkäin.

Neljäs asia oli lähetyksen selkeyttäminen. Mä en tähän asti ole juurikaan ottanut Rivalla hallintaa keskilinjalla, ettei turha äkseeraaminen pudota sen intoa. Loppujen lopuksi vaihtelevat ja epäselvät lähetykset ovatkin varmaan nimenomaan olleet yksi motivaatiota laskeva tekijä. Nyt lähetyksessä on selkeä kaava: Riva sivulle, (remmi irti), suunnan näyttö vasemmalla kädellä rauhallisesti ja kun koira katsoo oikeaan suuntaan, käsky "ukko". Nyt lähetys kokoaa koiran ja on selkeä. Kunhan päästään niin pitkälle että otetaan kuvioon mukaan tyhjät pistot, niin harjoitellaan myös sitä että voin ohjata tyhjältä palaavan koiran pysäyttämättä uudelle pistolle toiselle puolelle. Näin saadaan sujuva risteily, eikä työskentelevää koiraa tartte äkseerata pysäyttämällä se joka kerta keskilinjalle.

Tätä hakupulmaa miettiessäni kyselin neuvoja viisaammiltakin ja sain ohjeeksi että jätetään ilmaisut pois kokonaan joksikin aikaa. Keväällä Rivalle tehtiin jokunen treeni niin että se palkattiin suoraan ilman ilmaisua, mutta se ei kyllä mitenkään huomattavasti vaikuttanut sen työskentelyyn. Rullakoirillahan suorapalkkoja käytetään aika paljon ehkäisemään vale- ja etäilmaisuja, eli koiralla pyritään vahvistamaan että aina kannattaa ensin käydä tarkistamassa saisiko palkan suoraan ja jos sitä ei kuulu niin sitten ilmaistaan. Mä en kuitenkaan ole ihan varma että onko suorapalkkauksista merkittävää hyötyä haukkuvilla koirilla. Haukkuvilla koirilla ehkä pahin ilmaisuongelma (minusta) on maalimiehen kokonaan ilmaisematta jättäminen. Tämän vuoksi ainakin itse haluan haukkuen ilmaisevalla koiralla vahvistaa hyvin paljon ilmaisun aloittamista ja siksi useimmiten haluan että koira haukahtaa edes kerran tai pari ennenkuin se palkataan. Toki haukkuvatkin koirat voivat tehdä vale/etäilmaisuja tai niillä voi olla muita ilmaisuongelmia, kuten se että ne keskeyttävät ilmaisun ja jättävät maalimiehen, mutta löydetyn maalimiehen ilmaisematta jättäminen on minusta pahin ja sen olen useamman kerran nähnyt tapahtuvan kisoissa. Siksi siis haukkuvalla koiralla pitäisi olla selkäytimessä todella syvällä se että ainoa keino palkkion saamiseksi on aloittaa ilmaisu. Pitkiä ilmaisuja ei tietenkään pidä vaatia jatkuvasti, vaan vaihdella ilmaisun kestoa ettei koira kyllästy. Satunnaisesti voi ehkä yllättää haukkuvankin koiran suorapalkkauksella, jos tuntuu että sillä on muuten varma ilmaisu. Rivan kanssa on nyt sitten otetty pääsääntöisesti hyvin lyhyitä ilmaisun aloituksia (yksi-kaksi haukkua) ja onpa se saanut jokusen suorapalkankin.