Collieiden pk-leirillä oli jälkiryhmässä peruutuspaikka, joten sunnuntaina suunnattiin Bardin kanssa kohti Oikaria.

Pikkunahka oli metsässä SUPER! Tehtiin pareittain jäljet eli Bardi sai elämänsä ekan vieraan tekemän jäljen. Lisäksi jälki ehti vanhentua n. tunnin eli oli myös reilusti vanhempi kuin tähänastiset jäljet. Pituutta reilu 150 m. Jälki oli namitettu niin että sillä oli kolme n. 10 askeleen mittaista namitonta pätkää ja lisäksi lyhyempiä, välissä sitten pätkiä joissa oli joka askeleella. Vein sen jäljen alkuun, istutin siihen ja se veti jo jäljen hajua. Kun annoin käskyn se pisti nokan maahan ja jäljesti koko jäljen rauhallisesti ja tarkasti, välittämättä perässä seuraavista ihmisistä, nameissa olleista murkuista tai muustakaan. Myös namittomat pätkät menivät hienosti ja kouluttajan mukaan se onkin jo valmis namien vähentämiseen ja pidempiin jälkiin. Kouluttajan mukaan kannataisi myös alkaa laittaa jäljelle jokin loppupalkka, vaikka päivän ruoka rasiassa.

Kiva oli nähdä myös Bardin sisko Juti(la) omistajineen. Reipas tyttö on sekin edennyt mukavasti jälkiharrastuksessa :-)

Lounaan jälkeen sitten mentiinkin ottamaan tottista. Eipä meillä paljon näytettävää ohjaajalle ollut, haettiin oikeaa seuraamispaikkaa ja tehtiin muutaman istuminen ja maahanmeno. Muutamalle koiralle ammuttiin, Bardi oli silloin autosa mutta eipä tuo näyttänyt olevan moksiskaan. Siskolikalle ammuttiin ihan seuraamisen aikana ja Juti ei sekään välittänyt paukuista mitään. :-)