Pitkästä aikaa pelastuskoirien treeneissä. Riva ontui aamulla pikkuisen, ilmeisesti eilinen paimennus oli liikaa. Pitäisi malttaa oottaa että koira on kunnolla kondiksessa.

Tehtiin sitten vaan kevyt treeni: 200-300 metriä pitkä jälki, jossa oli kaksi esinettä, krepit muutama metri ennen esinettä. Ajettiin n. puoli tuntia vanhana.

Riva nosti jäljen hienosti ja selkeästi, nenä maahan ja heti oikeaan suuntaan. Alkumatkassa siksakkasi ja ajattelin että haarukoi jälkeä, mutta Jenni kertoikin kulkeneensa siinä juuri samanlailla siksakaten eli tarkka poika. Pysähtyi ekalle esineelle ja toi kun kehuin, palkaksi pallo. Pienen leikin jälkeen pallo pois ja jatkoi tosi hyvin, tuntui että jäljestys vaan tiivistyi. Meni niin jälkeen keskittyen ja nenä maassa että törmäsi pahki parin mättään varassa olleeseen oksaan kun ei huomannut että olisi pitänyt mennä yli tai ali.

Sitten tuli sählinkiä, Riva pyöri ja lähti rinnettä alas ja Jenni huikkasi mun perään että ei mene jälki sinne. Laskin liinasta irti ja odotin ja hetken kuluttua Riva tulee takaisin. Taisi kakkahätä yllättää, kun ei emäntä taas malttanut jaloitella koiraa kunnolla ennen harjoitusta. Mutta kun kello oli jo yli kymmenen ja metsässä alkoi hämärtää... Kakkakiepin jälkeen koira palasi kuitenkin ongelmitta jäljelle ja ilmaisi toisen esineen taas pysähtymällä ja toi kehuttaessa. Palkkana taas pallo.

Esineilmaisut on kehittynyt, mutta voisivat olla vieläkin varmempia. Jäljestys itsessään ei ole Rivalle ongelma, sen puolesta voisi (ja pitäisi) tehdä pitempia, vanhempia ja muuten vaikeampia jälkiä. Pallo näyttäisi olevan hyvä palkinto, koira tykkää siitä ja kykenee pienen vehtaamisenkin jälkeen palaamaan ongelmitta keskittyneeseen työskentelyyn.

Kotimatkalla sai sitten ihailla upeaa täysikuuta, taivas oli kirkas mutta usva alkoi nousta.