Istuin sadepäivän ratoksi kirjoittamaan ylös oman käsitykseni paimennuksen teoriasta, kuvin ja sanoin. Perustuu lukemaani sekä käytännössä kokemaani ja näkemääni pääosin kroppakoirista, silmäkoirat on mulle vieraampia.

Paimennus perustuu siihen että paimennettavilla eläimillä on ns. pako- ja puolustautumisetäisyydet, jotka vaihtelevat eläinlajista ja ryhmästä toiseen. Paimenkoira (ainakin hyvä sellainen) osaa lukea näitä ihan syntyjään, mutta tarvitsee myös harjoitusta oppiakseen sopeuttamaan työskentelynsä erilaisten eläinten mukaan. Pako- ja puolustautumisetäisyyden voi kuvitella muodostavan kaksi sisäkkäistä ympyrää, ulompana on pakoetäisyys ja puolustautumisetäisyyttä kuvaava ympyrä sen sisäpuolella. Koiran tulisi työskennellä pakoetäisyyden  rajalla. Jos se työskentelee liian lähellä eläimet alkavat puolustautua, stressaantuvat ja tulevat hankaliksi käsitellä. Ankat saattavat myös maastoutua ja kieltäytyä liikkumasta, jos koira painostaa liikaa. Pakoetäisyys on monesti silmäkoirille isompi kuin kroppakoirille.

Paimennus on yksinkertaisimmillaan eläinten hallintaa koiran ja ohjaajan yhteistyöllä. Kuvitellaan kaksi toisensa laikkaavaa sektoria, toisen kärjessä koira ja toisen ohjaaja. Paimennettavat eläimet jäävät näiden sektorien sisään ja ovat  hallinnassa koiran ja ohjaajan välissä.

Paimennuksessa puhutaan usein tasapainosta ja sitä kuvataan kellotaulun avulla, eläimet ovat kellon keskellä, koira kello 12 ja ohjaaja kello 6 kohdalla. Liikkuessaan kaarella sopivalla etäisyydellä laumasta koira ei vaikuta eläimiin ja ne pysyvät paikallaan. Kääntyessään tasapainopisteessä kohti eläimiä koira saa ne liikkeelle kohti ohjaajaa. Ohjaajan siirtyessä kello kuudesta kello kolmeen, koira hakee automaattisesti uuden tasapainon klo 9 kohdalta.

Käytännössä tasapaino ei aina ole kello kahdessatoista, vaan eläimillä voi olla (ja yleensä on) veto johonkin suuntaan. Koira reagoi siirtymällä niin että se neutraloi tämän vedon ja saa eläimet liikkumaan haluttuun suuntaan. Tässä esimerkissä veto on kello 3 suuntaan ja todellinen tasapainopiste, jossa koiran pitää olla, on jossain kahdentoista ja kolmen välillä.

Kellotaulun ja sektorin yhdistelmä auttaa hahmottamaan kroppakoiran tyypillistä työskentelytapaa. Koira liikkuu lauman takana edestakaisin kattaen ohjaajan sektorin leikkaaman osuuden kellotaulun kaaresta. Tämä on tyypillistä erityisesti ison lauman kanssa työskennellessä, jolloin koira ei paikalla ollessaan voi nähdä lauman reunoja. Pienemmillä ryhmillä kroppakoirakin liikkuu suoraviivaisesti kohti laumaa. Mikäli koira painostaa eläimiä haukkumalla on tyypillistä että se haukahtaa muuttaessaan suuntaa kaarella.

Tyypillinen kokematoman koiran virhe, jossa koira liikkuu liian laajalla kaarella lauman takana. Näin se kuluttaa omia voimiaan turhaan ja saa samalla eläimet liikkumaan siksakkia suoran linjan sijasta.