Osallistuttiin Bardin kanssa 13.-14.10. Vehmersalmella monirotupaimennuspäiville Sinikka Kumpusalmen tilalla, missä oltiin kesälläkin. Olimme Tuula Kainulaisen ryhmässä, hänellä on itsellään bortsuja ja kelpieitä. Tuula oli oikein mukava kouluttaja, selkeäsanainen ja jämpti mutta positiivinen. Tuula ja Jaana järjestävät yhteistyössä paimennuskoulutuksia Ylä-Savossa Vieremällä, lisätietoja löytyy osoitteesta www.pakola.net, jos joku siellä päin etsii opastusta.

Paikalla olevien ihmisten ja koirien määrä selvästi vaikutti Bardiin, se oli melko lyhytjännitteinen ja työskentely katkeili kun piti tsekata kaikki mielenkiintoiset hajut sun muut. Mutta silloin kun se toimi niin väläytteli kivoja elkeitä :-). Sai eläimet liikkeelle ihan omin avuin, jopa aidan vierestä, mikä ei kuitenkaan ihan kaikilta koirilta onnistunut, kaarsi kauniisti kivalla etäisyydellä ympäri ja haki kuljetuksissa tasapainoa, mutta ei malttanut pysyä siellä kovin pitkään. Sitten piti tehdä jokin pieni kunniakierros tai haistella, ennenkuin palasi taas hommaan. Oltiin suht isossa pyöröaitauksessa, halkaisijaltaan ehkä 35-40 metriä ja ekalla kierroksella eläimiä oli 5, myöhemmin kymmenkunta.

Välissä käytiin kokeilemassa myös vähän pienemmässä pyöröaitauksessa, mutta siellä oli Bardille liian vähän tilaa, se kun on puhtaasti kroppakoira niin sillä ei ole tilaa omalle liikkeelleen jolla se yrittää vaikuttaa eläimiin. Ja toisaalta Bardin itsevarmuus ei ole vielä sellainen että se mitään voimaa uhkuisi ja saisi eläimet liikkeelle pelkällä olemuksellaan (niinkuin vaikka Riva saa). Eikä ole järkevää laittaa aloittelevaa koiraa tilanteeseen, jossa se tuntee olonsa epävarmaksi ja oppii ehkä ei-toivottuja tapoja. Bardihan on nyt kotona rohkaistunut sen verran että on huomannut saavansa omat junttapäät liikkeelle hampaiden käytöllä (hyvin pienellä sellaisella), mutta juuri siksi en ole kotona kauheasti viitsinyt Bardin kanssa treenata, ettei opi pahoja tapoja. Tuula oli sitä mieltä että siitä hampaiden naksunnasta ei tässä vaiheessa kannata huolestua, koska selvästikään koiralla ei ole mitään todellista pyrkimystä vahingoittaa eläimiä ja hampaat useimmiten napsuu ihan vaan ilmassa. Parempi on vaan toimia koiran mukaan sen verran helpoissa tilanteissa, että se ei tunne tarvetta turhaan napsimiseen, liian kovat otteet tässä vaiheessa voisi saada koiran lopettamaan paimentamisen kokonaan. Samoin turha käskyttäminen pois vielä tässä vaiheessa. Keskusteltiin myös tuosta lyhytjännitteisyydestä ja tässäkin oltiin Tuulan kanssa samoilla linjoilla. Intensiteettiä ja keskittymistä työhön olisi nyt paras hakea sopivan liikkuvilla eläimillä ja lyhyillä harjoituksilla, joissa lopetetaan kun koira on vielä täysillä mukana.

Sain lisää vahvistusta että työkoiraihmisetkin näkee Bardissa samoja asioita mitä itsekin, eli en ihan omiani ole nähnyt tai kuvitellut. Tuskin siitä mitään niin ihmeellistä paimenkoiraa tulee, mutta kyllä sillä ihan oikeanmalliset palikat tuntuisi olevan, koulutus näyttää sitten millainen paimenkoira niistä palikoista rakentuu.