Sitten vuoroon Riva. Ohjelmassa a-este nouto, vieraalla kapulalla ja ekan kerran jyrkällä esteellä, eteenmeno ja paikallaoloa häiriön alaisena. Lisäksi otin ilmoittautumisen ja siirtymät liikkeistä toiseen hallinnassa, vähän kuin kokeessa.

Käytin Rivan puskassa pissalla ja otin sitten kentän reunalla hallintaan ja seuruutin pitkän suoran Katjan luokse. Muuten hyvä, mutta kerran kontakti tippui ja siitä pieni huomautus. Ilmoittautumisessa hyppäsi ylös kättelyssä ja siitäkin huomautus, vähän turhankin kova kun ohjaaja on kömpelö, mutta ajoitus sentään osui kohdalleen. Uusinta sitten ok.

Noudossa sitten koira kärsi tyhmästä ohjaajasta. Este oli pitkähkön heinikon keskellä ja ekalla yrityksellä Riva meni hyvin esteen yli, mutta ei sitten nähnyt kapulaa heinikossa. Läksin etsimään sitä uusiakseni suorituksen ja Riva bongasi kapulan ja lähti tuomaan sitä ja ohjasin sen sitten lennossa a:n yli. Uusiksi otettiin sitten toiseen suuntaan, jossa esteen takana oli vähemmän heinää. Heitto oli aavistuksen huono, meni niukasti esteen vierestä eikä yli, mutta Riva meni kiitettävän varmasti esteelle molempiin suuntiin :-). Ainoa kauneusvirhe suorituksessa oli kun Riva meinasi ennakoida taas luovutuksen jälkeisen perusasennon. Annoin kapulan takaisin suuhun, pakitin ja otin luovutuksen uudelleen ja palkkasin kun malttoi odottaa edessä. Kotona pitää nyt hio tuo ennakointi pois. Rivan estetekniikka ei ole aivan ihanteellinen, mutta ei ihan mahdotonkaan enkä ole vielä saanut päätettyä että pitäisikö sitä alkaa opettaa uusiksi. Se enemmänkin hyppää kuin kiipeää esteen.

Eteenmenoa varten olin vienyt ison patukan odottamaan. Riva lähti eteenmenoon sen näköisenä mennään nyt kun käsketään, mutta ei täällä mitään ole... Vähän matkaa edettyään se sitten bongasikin patukan ja voi sitä riemua! Eteenmenoon kaivataan nyt ennenkaikkea rutiinia, eri kenttiä ja toistoja, että saadaan horjumaton usko että aina kannattaa mennä.

Paikallaolossa sitten Katja ja Myrtti häiriönä. Ihan pientä vinkunaa kuului Katjan lirputtaessa Myrtille, mutta pysyi ihan rauhallisena, ei nykinyt ja katsoi nopeasti takaisin taas minuun kun oli vilkaissut muualle. Annoin sen olla aika pitkään ja palasin sitten palkkaamaan sen kun oli hetken hiljaa. Palkkasin nameilla maahan ja sitten pienen odotuksen kautta käskin ylös, siirryin n. metrin ja pistin siihen uudelleen maahan. Tässä oli hiljaa eikä edes kääntänyt takapäätä toiselle lonkalle. Nyt vaan ihan lyhyt paikallaolo ja siitä palkkaus samalla tavalla kuin aiemmin. En siitäkään vielä kokonaan vapauttanut sitä vaan seuruutin pois kentältä ja sitten vähän hömpötystä ennenkuin autoon. Paikallaoloonkin tarvitaan vielä rutiinia, mutta ei tuo ihan toivottomalta vaikuta, siihen nähden minkä verran sitä on treenattu...

Treenin jälkeen mietin että nyt täytyy muistaa vaihdella tuon palkkauksen suhdetta, ettei motivaatio ala hiipua. Tottikseen on nyt otettu pikkaisen tuota painetta mukaan, Riva kestää sen ihan kivasti ohjaajan tössimisestä huolimatta, mutta sitä voisi nostaa vietillisesti ettei homma mene pakkopullaksi.