Otin sunnuntaina myös Bardin kanssa vähän alkeis-esineruutua. Jätin sen puuhun kiinni katselemaan, kun kävin kävelemässä kiemurrellen kaistaleen metsään ja pudottelin mennessäni erilaisia esineitä. En sen kummemmin innostanut koiraa tai yrittänyt kiinnittää sen huomiota esineisiin, kunhan kävelin. Esineet oli eri etäisyykisllä, kauimmainen ehkä n. 35 metrissä.

Olin suunnitellut että lähden kävelemään Bardi vapaana aluelle valmiina kehumaan sitä kun se osoittaa kiinnostusta esineisiin, mutta kun laskin sen remmistä se lähtikin oma-aloitteisesti etenemään alueelle sen verran varman oloisesti että jäinkin sitten odottamaan lähetyspaikkaan. Bardilla oli myös nenä auki, se merkkasikin ensimmäisen esineen nopeasti, paikallisti sen ja kun se oli suussa aloin kehua koiraa. Hetken aikaa Bardi pyöri esine suussa kahden vaiheilla tullako minun luokse vai lähteäkö juoksentelemaan esineen kanssa, mutta päätti lopulta tulla mun luokse. Vaihdoin esineen ruokanappulaan ja pistin sen piiloon. Kun esine katosi, lähti Bardi uudestaan oma-aloitteisesti (!) alueelle, taas poimi hajun esineestä ja sama juttu kuin ensimmäisen kanssa. Vielä kolmas esine löytyi samalla tavalla ja senkin jälkeen Bardi lähti alueelle ja selvästi työskenteli mutta loput esineet oli sen verran kaukana ettei se ihan sinne asti irtautunut. Sitkeästi se kuitenkin etsi että jos jotain löytyisi. Käytiin sitten yhdessä kävelemässä ja katsomassa että täällä alueen perällähän ne.

Aika mainio tapaus tuo kakarakin on. Sen kanssa selvästi kannattaa jättää kaikki turha kiihottaminen välistä, kierrokset nousee nopeasti huippuunsa ja kun hermorakenne on kuitenkin "tavanomainen" eli ei mikään poikkeuksellisen hyvä, niin mopo saattaa karata käsistä ja homma menee sähläämiseksi. Ilman ylenmääräistä innostamistakin se touhuaa mielellään ja erityisesti tykkään tuosta sen oma-aloitteisuudesta, se on utelias ja ennakkoluuloton, eikä jämähdä odottamaan koko ajan opastusta ohjaajalta vaan pystyy itsekin ratkomaan tilanteita.