Itsenäisyyspäiväksi mukava talvinen pikkupakkaskeli vaihtui vesisateeseen ja loskaan, mutta treenaamaan mentiin kuitenkin, tosin ihan miniporukalla.

Rivalle jälleen partiointityyppinen harjoitus, alue n. 4 ha rajautuen suht selkeästi maastonpiirteisiin, mielenkiintoinen, melko avoin notkelma. Yksi maalimies. Tein tarkoituksella "tyhmän" etsintäsuunnitelman ja läksin Rivan kanssa kiertämään alueen reunaa tuulen yläpuolelta, eli sillä ei ollut mahdollisuuttakaan saada hajua alkumatkasta. Aluetta ei ollut tallattu ja maalimies kiersi alueelle eri reunasta kuin mistä me aloitettiin.

Riva oli alusta alkaen jutun juonessa mukana, eikä edelliskertaisesta ihmetyksestä ollut jälkeäkään. Se liikkui aktiivisesti ja omatoimisesti, katosi näkyvistä vain ihan pieniksi hetkiksi ja palasi sitten ilmoittautumaan ilman kutsua. Kun päästiin alueen toiseen päähän se merkkasi jäljen, kävi ilmoittautumassa, palasi jäljelle, seurasi sitä parikymmentä metriä, vilkaisi mua ja kun totesi että läksin seuraamaan paineli menemään. Tässä se sitten irtosi varmaan 150 metriä, kun annoin sen jatkaa jälkeä vapaana. Ihan loppupaikallistuksen se teki ilmavainulla ja tuli maalimiehelle eri puolelta kuin mistä tämä oli mennyt näreikköön piiloon. Oli nuuhkaissut mahallaan makaavaa maalimiestä korvasta ja sitten aloittanut ilmaisun. Ilmaisu oli ihan ok, ei huippuhyvä mutta ei huonokaan, kesti kuitenkin ihan hyvin sen että mä kömmin sieltä sadan metrin päästä maalimiehelle.

Hitsi kun talvi pukkaa päälle, just nyt on älyttömän kiva treenata Rivan kanssa. Koira on motivoitunut ja tuntuu että aletaan vasta tulla sen omimmalle alueelle kun harjoitukset monipuolistuu ja vaatimukset kasvaa. Tosin keli näyttää siltä että tässä voi päästä vielä vaikka jäljelle, lumi hupenee pikavauhtia...