Onpas ollut saamatonta viime aikoina...

Viikonloppuna otin projektiksi molempien poikien kanssa opetella kyljelleen menemisen ja siinä pysymisen. Tähän asti olen tarvittaessa hierojalla kipannut ne kyljelleen sen kummemmitta seremonioitta ja pojat ovat siellä isommin protestoimatta käsittelyn ajan pysyneet kun olen tehnyt selväksi että siellä ollaan ja piste. Pieni kuivaharjoittelu kuitenkin varmasti helpottaisi asioiden sujumista kaikkien osapuolien näkökulmasta.

Päästiin viikonlopun aikana sen verran eteenpäin, että kumpikin tuntuu tajunneen että pään pistäminen alas kyljellä maatessa tuottaa tulosta. Bardi oli jostain syystä huomattavasti helpompi saada oikealle kyljelleen kuin vasemmalle. Rivalle suurin kynnys oli se itse kyljelleen asettuminen, pienikin yritys ohjata sitä kädellä sai aikaan hillittömän vastaan jäkittämisen.