Nyt on Bardinkin jälkikausi avattu. Kun viime syksyn viimeiset jäljet oli koiralle tosi hämmentäviä, kun yritin ottaa esineilmaisuja, niin tein nyt ihan simppelin pikku jäljen, pituutta n. 200 metriä. Maastopohja sammalikkoa, josta löytyi vielä vähän kosteutta, ei siis ihan rutikuivaksi karahtanutta niinkuin monin paikoin jo on. Tuuli takaa/takaviistosta. Namitettu eka 15 metriä joka askeleelle, sitten saman verran tyhjää, sitten vuorotellen 5-10 metrin namipätkiä ja vaihtelevan pituisia tyhjiä.

Lähetin jäljen päältä, ei nyt siis varsinaista jäljen nostoa tosin Bardi kyllä selvästi otti jälkeä jo kun käveltiin lähetyspaikkaan. Malttoi syödä alkupätkän nameja hyvin ja myöhemmillekin namipätkille toppasi selkeästi. Tyhjät pätkät oli tosi hyvät, juuri sellaista jäljestystä jota tykkään nähdä. Sopiva reipas kävelyvauhti, varman oloinen tekemisestään, nenä tiiviisti. Pysähtyi namitetuille pätkille, mutta itse jäljestäminen sitten rikkoontui niillä kun namia etsiessä piti pysähtyä, tarkistaa taaksepäin tai pyörähtää. Jatkoi kuitenkin aina tyhjällä pätkällä taas hyvin.

Bardi meni viime syksynä niillä viimeisillä jäljillä jo perusjäljestyksessäkin tosi epävarman oloiseksi kun ei ymmärtänyt mitä hain esineiden kanssa. Onneksi nyt ei näkynyt enää työskentelyssä vaan se näyttää sujuvan. Jatkossa pidempiä ja vanhempia jälkiä, nameja vain satunnaisesti. Ja kun muuten sujuu hyvin, niin katotaan uudelleen niitä esineitä, tässä talven aikana Bardi on oppinut noutamaan, joten jospa esineet nyt avautuisi sille paremmin.