Jotain positiivistakin tässä vesisateessa ja plusasteissa, lumi on sulanut ja innostuin tekemään taas jälkeä. Bardille samanlainen kuin aiemminkin, n. 100 m, nami joka askeleella. Kuivisnappulat maastoutui aika hyvin kellanruskeiden koivunlehtien päälle. Jälki ehti vanheta sen aikaa kun tein Rivan jäljen.
Jälkivaljaiden päälle laittaminen sai aikamoisen sählingin aikaan ja jäljelle menokin tuntui aika epätoivoiselta. Bardi istui jäljen alun lähellä kun käskin, mutta nenä kävi jo ja se selvästi haki jälkeä. Loppujen lopuksi se nosti jäljen omatoimisesti, en vienyt sitä enää jäljen "viralliseen" alkuun vaan vapautin vajaan metrin päässä jäljestä ja Bardi selvitti itse jäljen suunnan ihan oikein.
Olin varautunut ryysimiseen, mutta yllättäen heti jäljelle päästyään Bardi rauhoittui ihan omin avuin. Jälki edettiin pääsääntöisesti löysällä liinalla ja oikein sopivalla vauhdilla :-).
