Pitkästä aikaa treenailtiin tottista, tosin ihan vaan kotipihassa. Pakkasta n. 7 astetta, oikein kiva keli.
Aloitettiin kahden lelun leikillä, joka tosin loppui lyhyeen kun heitin toisen lelun lautapinon päälle. Mä olen pahamaineisen huono heittäjä, aikoinaan Jambin kanssa kisatessa onnistuin mm. melkein heittämään tuomaria noutokapulalla päähän ja monesti heitto on osunut esteeseen.
Jatkettiin sitten seuraamisella, joka tuntuikin oikein mukavalta. Tosin yksin treenatessa on vaikea nähdä seuraamisen ehkä tärkeintä kriteeriä eli suoruutta. Kontakti kuitenkin hyvä, paikka ok ja sopivan tiivistä. Käännöksetkin, jotka ei ole meidän parhaita puolia, meni kaikki ihan ok. Juoksussa pientä etääntymistä sivusuunnassa, mutta ei pahasti. Noita yksityiskohtia kun vielä jaksaisi hinkkailla... Palkatessa kyykistyin taistellessa ja Riva leikki hiljaa ilman ärinöitä ja purinoita.
Sitten pysähdysliikkeet. Liikkeestä istuminen meni nappiin heti ensiyrittämällä enkä jäänyt sitten hinkkaamaan sitä sen enempää, palkkaus lelu kopiksi heittämällä. Väliin pätkä seuraamista ilman pysäytystä ja palkka siitä ettei ala ennakoida, Riva on muutaman kerran tehnyt sitä jos on toistettu useamman kerran peräkkäin. Sitten maahanmeno, sekin oikein mallikelpoisesti kerrasta. Tästä suoraan luoksetulo, jonka otin ohijuoksuna heittäen lelun palkaksi. Hyvä vauhti, eikä merkkejä hidastamisesta vaikka odotin että se oli aika lähellä ennenkuin heitin lelun ohitseni. En kuitenkaan lumisella kelillä halunnut ottaa riskiä että Rivan jarrutus menee pitkäksi ja se törmää muhun, luulen että se saattaisi palauttaa sen hidastusongelman. Otin toisenkin maahanmenon, tällä kertaa kokeilin ekaa kertaa miten onnistuu juoksusta ja se oli loistava! Oma äänensävy osui käskytyksessä juuri oikeaan napakkaan sävyyn ja koira oikein napsahti maahan ja pysyi siellä varman oloisena kun jatkoin juoksemista. Tästäkin luoksetulo ohijuoksuna, lähti rivakasti luoksetulokäskystä ja tuli täysillä loppuun asti.
Lopuksi hetki paikallaoloa, jossa häiriköin paukuttelemalla lelusta lumiklimppejä ja oirimalla lumiharjan kanssa alas sen lautapinon päälle heitetyn lelun (Rivan takana). Paikallaolo oli mukavan oloinen, Riva oli ryhdikäs, mutta levollinen. Seurasi mua katseellaan kun kävelin sen taakse, mutta ei kääntänyt kroppaa, eikä nykinyt kun paukuttelin ja heiluttelin leluja. Lopetuksessa palasin sen luokse, kehuin rauhallisesti vieressä seisoen, odotin hetken hiljaa ja sitten käskin istumaan. Odotti rauhallisesti käskyyn asti ja nousi hyvin ja siitä palkaksi pieni taisteluleikki.
Lopuksi yritettiin uudelleen sitä kahden lelun leikkiä, nyt vähän paremmalla onnella. Mä olen nyt itse oppinut sopivan rytmityksen niin että saan Rivan kantamaan lelun sopivan lähelle, että mä ehdin ottaa sen uutta heittoa varten. Heittelyt sujuu hyvin, Riva seuraa lelua määrätietoisesti ja ottaa hyvin ja palauttaa täyttä vauhtia, mutta leikin hyvä lopetus on mulle vielä vähän arvoitus sen kanssa. Viimeisen heiton jälkeen se ottaa kyllä hyvin pideltyyn leluun, mutta se rauhavaihe ei sen kanssa oikein mene oppikirjan mukaan. Heti kun liike tai tiastelu loppuu, tippuu lelu. Ihannehan olisi että se rauhoittuisi lelu suussa nautiskelemaan siliteltäväksi. Lopuksi kävin sen kanssa pienellä kävelyllä ihan kahdestaan.
