Maanantain sauvalenkin turhaumasta huolimatta päätin kokeilla vielä juoksulenkkiäkin Bardin kanssa, kun Riva oli ollut pari päivää piimäpaastolla. Vaikka mun juoksuvauhti ei mitään hurjaa ole, niin tämä meni Bardin kanssa paljon paremmin kuin maanantai, juostessa se veti tasaisesti eikä häilännyt edestakaisin. Urheasti Bardi yritti siivittää emäntäänsä lennokkaampaan askeleeseen eli veti sitkeästi liki koko matkan. Parisataa metriä ennen lenkin loppua oli pikkunahkan jo todettava että ei se emäntä tule yhtään sen kovempaa vaikka kuinka vetäisi ja se jäi jolkottamaan vierelle.

Itse lenkki sitten, ohjelmassa 500 m juoksua ja 200 m kävelyä ja seitsemän juoksupätkää. Ensimmäisellä juoksupätkällä tuntui että ei tästä tule yhtään mitään. Toisellakin homma tuntui ihan toivottomalta. Kolmannella oli olo että ehkä mä selviän jotenkin tämän lenkin loppuun asti. Neljä viimeistä menikin sitten melkein huomaamatta. Minna selitti että jatkossa tullaan lisäämään noiden 500 m juoksupätkien määrä kymmeneen yhdellä lenkillä, eikä se tuntunut enää ollenkaan mahdottomalta selvittää. Mutta se alku... Kaiken kaikkiaan lenkistä jäi kuitenkin ihan onnistunut olo, mä pystyn juoksemaan sen 500 m kun vaan maltan mennä sen omaa vauhtia enkä yritä väkisin pysytellä samassa vauhdissa kuin muut. Nyt mä ymmärrän sen sanonnan että matka ei tapa vaan vauhti ;-).