Sattui sitten juuri nyt, kun valoa ei enää oikein arki-iltatreeneihin riitä, ennätysmäärä porukkaa treeneihin. Erityismaininnan ansaitsee Mian Valto-nahka, joka oli ensimmäistä kertaa hakuilemassa. Se pisti 14-viikoisen nahkiaisenergiansa uuteen harrastukseen niin tarmokkaasti että sai multa veret nenästä :-D.

Rivalle kolme maalimiestä ja ilmaisun vahvistamista samalla tavalla kuin edellisellä kerralla. Ensimmäinen ja kolmas ilmaisu lyhyehköjä, maalimiehillä ohje palkata heti rytmikkäästä ja voimakkaasta haukusta. Toisena maalimiehenä oli koiralle vieras (mulle kyllä tuttu jo vuosien takaa) maalimies ja sinne halusin sitten pitkän ilmaisun, niin että tulin paikalle ja odotin muutaman haukun ja sitten maalimieheltä palkka. Tällä kertaa ilmaisuissa ei huomauttamista ollut, oikein nasevan kuuloisia kaikki, ei pätkimistä, kerran taisi vilkaista mua kun tulin toiselle maalimiehelle. Ekassa lähetyksessä karkasi ihan totaalisesti, enkä edes kutsunut takaisin koska meni niin hyvän näköisesti. Siis muuten täydellinen suoritus mutta mä en ehtinyt sanoa lähetyskäskyä.

Vähän hätäisen oloinen treeni, mutta Riva oli viimeinen koira ja ilta hämärtyi jo nopeasti. Ainakaan sillä ei vielä näytä näössä mitään vikaa olevan, painoi pimentyvässä metsässä epäröimättä ja täyttä vauhtia. Menis nyt nopeasti se puoli vuotta että saataisiin selvitettyä tätä asiaa tarkemmin.