Otsikosta huolimatta tämä ei ole tapakasvatusta, vaan noudon palasia. Ensin se oli vaan pelleilyä, Riva tyrkytti mulle jotain löytämäänsä esinettä ja mä kokeilin ottaisiko Bardi sen tarjotessa suuhunsa. Ottihan se (kateus on hyvä kannustin) ja kokeiltiin sitten niin että pistin Rivan ulos ja esineeksi otin patukan. Eli annoin sille esineen suuhun "olehyvä" ja kun se huhelsi edestakaisin esine suussa lirputtelin sille kunnes se tuli luokse ja sitten otin esineen "kiitos". Samantien esineen palautus "olehyvä" ja kehuja Bardin kantaessa esinettä ja tullessa mun lähelle sen kanssa. Välillä pitkitin niin että Bardin tullessa luokse vaan kehuin ja hellittelin ja annoin sen pitää esinettä. Ettei sille tule käsitystä että heti mun luokse tullessa pitää irrottaa esineestä.

Kovasti noi jalat vie, taitaa olla nahkojen tyyppiominaisuus, eli ellei ole selkeää syytä olla paikallaan niin sitten ollaan liikkeessä. Loppua kohti oli kuitenkin nähtävissä että enää ei Bardilla ollut ihan niin kova tarve ryhtyä juoksemaan edestakaisin vaan se saattoi jäädä enemmän hengaamaan mun lähelle esine suussa. Jos se näki mulla esineen, mutta pidin sitä sen ulottumattomilla, niin hoksasi jo tarjota osaamiaan asioita (maahanmeno, istuminen) saadakseen esineen! Sen sijaan kun otin muutaman ruokanappulan, niin sitä ei vielä hoksannut että voisi tarjota esineen ottamista saadakseen ruokaa. Välillä tuntuu että siltä pysähtyy kaikki ajatustoiminta heti kun näköpiiriin ilmestyy mitään syötävää, mutta eiköhän se ole vaan harjoituksen puutetta.