Annan kanssa paimentamassa.

Alku oli taas ihan hirveää vääntöä, Rivalla vauhti päällä ja korvat hukassa. Yritin kolinapurkinkin kanssa, kuten Sinikalla, mutta mun heittotaidoilla yhtä tyhjän kanssa sekin. Lopulta sain hommasta tosissaan tarpeekseni ja pidin Rivalle kunnon poskivillapuhuttelun. Ja tadaa! koiran asenne oli ihan eri ja teki tosi nättiä hommaa, muutamia flänkkejä ja kuljetusta suunnanvaihdoin eikä edes puskenut eläimiä jalkoihin/ohi vaan sääteli painetta tosi hyvin ilman käskytystäkin. Pienen hengähdystauon jälkeen jatkettiin vielä pikkupätkä. Tässä alkoi jo näkyä koiran väsyminen, piti nostaa jalkaa ja haistella, mutta asenne oli kuitenkin parempi.

Eli kun mä saan sen henkisen yliotteen koirasta, se toimii mainiosti. Sen otteen saaminen tuosta koirasta vaan on helpommin sanottu kuin tehty... Ja samaan aikaan Riva on arkielämässä ja muissa harrastuksissa mun mielestä varsin nöyrä ja helposti ohjattava koira. Toisaalta kun paimennus on itselle uutta, on olo välillä varsin epävarma ja kyllähän koira sen lukee ja käyttää tilaisuutta hyväkseen.

Päälle kävin vielä uittamassa koirat.