Tulin kaupunkiin muissa asioissa ja otin koirat mukaan, että käyn samalla vähän Ahontaidassa treenaamassa.

Bardin kanssa ihmeteltiin uutta paikkaa. Selvästi uusi paikka vaikutti, leikki ei sujunut ihan samalla intensiteetillä kuin tutuissa paikoissa, mutta positiivista oli se että pikkunahka ei kuitenkaan ihan totaalisesti ollut hämääntynyt uusista häiriöistä ja namit kelpasi kuten yleensäkin. Me oltiin kyllä kentällä ihan itseksemme, mutta kentän kahdella sivulla kulkee pyörätie, jossa liikkui ihmisiä ja jokunen koirakin treenin aikana. Bardi kyllä huomasi kulkijat mutta pysyi hanskassa, eikä esim. kirmannut tekemään tuttavuutta ohikulkevien koirien kanssa vaan pikaisen vikaisun jälkeen minä ja namit olimme mielenkiintoisempia :-). Loppuvaiheessa alkoi taas hajut kiinnostaa pikkuisen, fiksuna olisin lopettanut treenin vähän aikaisemmin.

Leikkimisen ja kontaktitreenin lisäksi otin pitkästä aikaa eteenistumisia ja näissä on taas otettu takapakkia, takapuoli punkee väkisinkin vasemmalle. Kokeilin uutta taktiikkaa, peruutin ja vedin Bardia namilla mukana ja kun se oli suorassa hiljensin vauhtia, jos takapuoli kääntyi, niin jatkoin peruuttamista. Jos se pysyi suorassa, pysäytin liikkeen ja palkkasin suorassa istumisesta. Saatiinkin muutama hyvä asento. Lisäksi muutamia istumisia ja maahanmenoja, niissä ei ongelmaa.

Lopuksi Bardi pääsi sitten moikkaamaan Imppaa, joka oli ollut ennen meitä treenaamassa omien koiriensa kanssa. Bardi on hauska, se hymyilee tosi herkästi, ihan vieraillekin. Jopa tutun ihmisen haistaminen matkan päästä on joskus saanut sen hymyilemään. Jambikin hymyili, mutta vain tietyille ja hyvin erityisille ihmisille, kuten kasvattaja-Kirsille. Kuvastaa hyvin niiden eroa suhtautumisessa maailmaan.