Bardikin pääsi Vehmersalmella paimentamaan, saatiin sunnuntaille peruutuspaikka.

Oltiin Susanna Nuutisen vetämässä ryhmässä pyöröaitauksella ja saatiin kolme kierrosta. Bardi oli hyvin kiltisti, ei rynninyt eikä yrittänyt purra, mutta oli selvästi kiinnostunut lampaista. Lampaat olisi Bardille voinut olla vielä vähän kevyempiä ja liikkuvampiakin, näitä oli vähän vaikeampi saada irti aidasta ja Bardia jännitti vielä mennä kovin ahtaaseen rakoon. Ensimmäisellä kierroksella saatiin kuitenkin pari kertaa lampaat irti ja laskin Bardin kiertämään lauman taakse. Rohkeus ei kuitenkaan ihan riittänyt pysytellä siellä takana. Toisella kierroksella sitten saatiin jo pieniä hetkiä että se pysyi takana ja kolmannella jo sen verran että pariin otteeseen kuljin lauman edellä takaperin sen pari askelta minkä pyöröaitauksessa mahtui Bardin pysyessä vastakkaisella puolella. Härpättimeen Bardi ei oikein reagoinut, mutta kun muutaman kerran tein omalla kehonkielellä selväksi että tämä signaali tarkoittaa "vaihda suuntaa", alkoi Bardi hoksata ja tarvittaessa vaihtoi suuntaa eikä tarvinnut isompaa painetta kuin että heilautin kättä.

Koska Bardi oli niin hyväkäytöksinen, sen kanssa ei Susannan mielestä tarvitse hermoilla hallinnan suhteen vaan nyt alkuun ihan vaan vahvistaa koiraa ja varmistaa syttymistä helpoilla kuljetusharjoituituksilla, joissa koira saa itse opetella lukemaan eläimiä ja etsiä oikeaa tasapainoa. Hauska vekku, sanoi Susanna. Mielenkiintoista nähdä mihin asti tuon pikkunahkan kanssa päästään.

Vaikka bortsuihminen onkin, niin nuo peruspyöröaitausharjoitukset mitä tehtiin oli tismalleen samanlaisia kuin mitä aussien kursseilla on Maarten Walterin ohjauksella tehty, eli ei ne menetelmät niin kauhean erilaisia ole vaikka rotu onkin eri.