Jäin aamupäivällä hetkeksi katsomaan keittiön ikkunasta kun Karma leikki pihalla poikien kanssa. Karman käsitys leikistä on yleensä kanuunankuulataklaus tai tiukka ote niskanahasta ja ponteva ravistus, mutta itse se ei toisaalta siedä samanlaista retuutusta toisilta. Useimmat koirat ei arvosta näin rajuja ja yksipuolisia leikkejä. Tällä kertaa se kuitenkin leikki vähän nätimmin hippaa poikien kanssa ja kaikilla näytti olevan oikeasti kivaa :-). Se on viime aikoina ollut muutenkin poikkeuksellisen pitkäpinnainen niiden suhteen. Liekö pehmenemässä vanhetessaan, se täyttää parin kuukauden päästä jo kahdeksan. Ei uskoisi.

Innostuin myös poikien kanssa kokeilemaan miten niiltä onnistuisi vetäminen. Joskus Jambin ja Karman kanssa potkukelkkailtiin, mutta ne oli sen verran epäsuhtainen pari ja vanha potkukelkka sen verran huonokuntoinen että siitä ei koskaan tullut satunnaista hupailua enempää. Mutta Riva ja Bardi voisi olla oikein hyvä pari, likimain samankokoiset ja -painoiset, ja ne voisivat antaa vaikkapa Kicksparkille ihan kunnon kyytiä...

No pienellä varusteimprovisaatiolla kokeilemaan, tosin juosten eikä potkukelkalla, näin alkuun ihan turvallisuuden vuoksi. Riva ei oikein ymmärtänyt että miksi pitäisi vetää, mutta juoksi kuitenkin reippaasti sen verran edellä ettei sotkeentunut naruun. Eiköhän sen pienellä harjoittelulla saisi oppimaan vetämisen. Bardi sen sijaan olisi synnynnäinen sporttikoira, harmi ettei emännällä ole juurikaan sen suuntaisia taipumuksia. Mun juostessa se ihan luonnostaan kiihdytti vauhtia niin että juoksi edellä eikä ollut moksiskaan vedon tunteesta valjaissa. Se veti pätkiä ihan kunnolla niin että veto tuntui narun joustonkin läpi vyössä.