Yllätin itseni yksi päivä pysähtyessäni valkkaamaan kaupassa koirille puruluita. Silmä etsi automaattisesti pakkausta jossa olisi neljä sopivan kokoista puruluuta, kunnes yhtäkkiä muistin ettei niitä puruluun purijoita enää olekaan neljää. Voi Jambi :´(, vieläkin aina välillä unohtuu ettei sitä enää ole. Tänä aamuna taas töihin ajellessa tuli radiosta (tunnustan kuuntelevani usein Sävelradiota) Bonnie Tylerin Total eclipse of the heart, joka tuo aina mieleen Digin. Ei noita vanhoja kavereita varmaan koskaan lakkaa kaipaamasta, sitä vaan työntää sen surun taka-alalle ja sinnittelee eteenpäin.