Sarjassamme mitä kaikkea ohjaaja voikaan mokata. Rivalle oli tehty etsintäharjoitus, en tiennyt maalimiehen paikkaa vaan tehtävä oli etsiä auton ympäristö.

Pistin Rivalle jälkivaljaat, mutta ajattelin että lähdetään haravoimaan tien vartta vapaana ja pistän sen liinan vasta kun nostaa jäljen. Riva sitten otti ja ponkaisi metsään sellaisella vauhdilla että katosi saman tien ja sain kutsua hyvän aikaa ennen kuin se palasi. Ohjaajalla ei tietenkään raksuttanut mikään...

Laitoin sen sitten liinaan ja haravoitiin tietä molempiin suuntiin, yksi merkkaus tieltä, mutta ei siinä sitten oikeasti ollut mitään jälkeä. Palattiin auton luokse ja ajattelin että kierrän vähän kauempaa metsän puolelta ja katson ottaako jäljen. Läksin menemään kohdasta jossa oli mahdoton ryteikkö ja pieni jyrkänne ja fiksuna laskin irti liinasta ja taas Riva paukasi metsään niin että sain huudella hyvän aikaa. Eikä vieläkään raksuta...

Riva tuli lopulta takaisin ja mä etsin paremman kohdan mistä päästiin metsään. Nyt alkoi sitten ohjaajallakin raksuttaa, kun koira veti taas samaan suuntaan ja sieltähän maalimiehet löytyi. Näin maalimiehet (äiti ja nelivuotias poika) ja kuulin äänet hetken ennen kuin Riva alkoi ilmaista, mutta ilmaisi kuitenkin oma-aloitteisesti.

Etsintäsuunnitelma olisi ollut poikaa, eikä vaan paukata menemään ilman ajatuksen poikastakaan. Rivan kanssa ei tuollaisia pidempiä jäljen nostoja ole vielä tehty, muutama partiointiharjoitus joissa on toiminut ihan kivasti. Näitä pitäisi nyt ottaa enemmän että oppisi itse hallitsemaan tilannetta paremmin. Maalimiehet se loppujen lopuksi nyt otti minusta enemmän ilmavainulla.

Illan hämärtyessä otin vielä ketteryyttä, pöytiä, keinua, tikkaita, tynnyrisiltaa ja ekaa kertaa myös pituushyppyä. Keskeneräisethän ne on, mutta ei niissä ole muuta ongelmaa kuin harjoituksen puute.