Ihan ensimmäiseksi todettakoon että tästä treenistä koira ansaitsee kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Ihan uskomatonta miten tuo on kehittynyt vuodessa ja kun ajattelee millaisessa umpikujassa oltiin hakumetsässä reilu vuosi sitten, niin ei uskoisi samaksi koiraksi. Ohjaaja sitten taas töpeksi senkin edestä...
Voittajaluokan kokoinen rata, 300 metriä, Pataman hienossa maastossa, tyyni keli ja niukin naukin pakkaksen puolella. Maalimiehien oli tarkoitus olla vasemmassa etunurkassa, oikealla alueen puolivälin paikkeilla ja oikealla takanurkassa. Mun ohjeet maalimiehille oli kuitenkin vähän epäselvät ja viimeinen maalimies menikin vasempaan takanurkkaan. Ekalle maalimiehelle ilmaisu kunnes tulin paikalle ja otin koiran haltuun ja sitten palkka maalimieheltä. Kaksi muuta suorapalkkoina.
Ensimmäinen pisto vasemmalle oli hieno, Riva meni ihan etunurkkaan asti, kääntyi etenemään aluetta sekä oli juuri sopivassa kohdassa tulossa pois pistolta oma-aloitteisesti, pelästyin hetken että maalimies jäi huomaamatta, mutta saikin sitten hajun ja paikallisti hyvin. Ilmaisu ihan mallikelpoinen, tosin kun lähestyin alkoi pomppimaan maalimiehen ympärillä ja pikkuisen väisti mua. Tuli kuitenkin ihan nätisti sivulle. Palkkana narupallo.
Jatkettiin alueen tarkastamista ja ennen toista maalimiestä saatiin mun laskujen mukaan neljä tyhjää pistoa. Ihan mallikelpoisia vielä, Riva irtautui riittävän kauas, kääntyi etenemään aluetta hyvin ja tuli mun kutsuessa hienosti pois pistolta. Keskilinjan ylityksetkin vauhdissa onnistui aika hyvin, jopa oikealle puolelle aluetta. (Patamalla on heti keskilinjan oikealla puolen jyrkkä noin kymmenen metrin pudotus alueelle.) Toinen maalimies löytyi oikealta ongelmitta kun päästiin sen kohdalle, suorapalkka Tuffiesilla.
Jatkettiin taas matkaa ja mun laskujen mukaan tuli kolme tyhjää ennen kuin olin lähettämässä koiraa oikealle siinä kohtaa missä kuvittelin maalimiehen olevan. Riva teki mallikelpoisen tyhjän, mutta ei maalimiestä. Sen palatessa pistolta mietin sekunnin murto-osan että laitanko vasemmalle puolelle tyhjälle pistolle ennenkuin yritetään uudestaan. Päätin kuitenkin että hyviä tyhjiä pistoja oli jo tullut monta, yritetään nyt vaan nostaa se maalimies. Lähetin siis Rivan uudelleen oikealle ja taas se tuli hyvän tyhjän jälkeen pois metsästä. Tässä vaiheessa olisi viimeistään pitänyt ottaa välissä sinne vasemmalle puolelle se pisto. Vaan ei, hinkattiin vielä sinne oikealle eikä maalimiestä löydy. Joka kerta Riva kiltisti lähti ja teki ihan asiallisia pistoja. Lopulta päätin että otetaan vastaushuuto, että paikallistetaan missä se maalimies oikein on. Huikkasin metsään, Tanja vastasi ja, vaikka huomasin että Riva kuikuili huudon jälkeen vastakkaiselle puolelle, lähetin Rivan taas sinne oikealle.
Lopulta Mia sanoi että kuulkaas kun hänestä se huuto kuului vasemmalta puolelta ja sitten vilahti maalimieskin siellä. Eli olin pommittanut koiraa koko ajan tyhjään metsään ARGH! Vaihdettiin puolta ja lähetin Rivan. Se teki hienon laajan piston, mutta ajautui pikkuisen sivuun ja kun keli oli täysin tyyni ei saanut hajua maalimiehestä. Pieniä turhautumisen merkkejä alkoi jo koirassa näkyä, mutta joka kerta se lähettäessä lähti ja lopulta saatiin kuin saatiinkin se viimeinen maalimies ylös. Koko porukka sitten maalimiehelle kehumaan koiraa ja taskusta aamuruoka lisäpalkaksi. Onneksi Riva ei kantanut kaunaa vaan oli tosi onnellinen maalimiehen löytymisestä.
Jos en olisi kuvitellut tietäväni missä maalimies on, olisin varmaan ohjannut koiraa paljon järkevämmin, eli tehnyt sen piston vasemmalle jo aikaisemmin, ja huomioinut senkin kun koira ihan selvästi merkkasi vastaushuudon vastakkaiselle puolelle. Itse olin kuulevinani sen juuri sieltä missä kuvittelin maalimiehen olevan. Että sitä voi olla paksupäinen! Siihen asti treeni oli mennyt aivan loistavasti, eikä koiraa voi moittia tuosta lopustakaan. Moni koira olisi jo heittänyt hanskat tiskiin kokonaan.
