No ei nyt sentään ihan, kyllä Bardi on edistynyt. Mutta ei se mikään luontainen olotila pikkunahkalle ole.

Maassa se pysyy jo niin että voin ottaa pari pientä askelta eri suuntiin ja kaivaa namin taskusta, ei siis tartte pitää aina valmiina kädessä. Samoin se malttaa odottaa maassa niin kauan että laitan kupin maahan, suoristaudun ja annan luvan. Tänä aamuna harjoiteltiin paikallaan istumista, jota on treenattu vähemmän, samalla kun laitoin koirille aamuruokia. Vaikeaa, kun ruoka on niiiin iiihanaa ettei millään jaksaisi odottaa!