Kootaanpas vähän ajatuksia leireilyn jälkeen. Fiksummat kirjoitti muistiinpanoja heti treenin jälkeen...

Oli mukava tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä erilaisia koiria. Leirihän oli belgien järjestämä, joten valtaosa oli erimerkkisiä belgejä. Itse tykästyin varsinkin kahteen käyttötervunarttuun, vaikka tuollaiset "hot dogit" on hyvin erityyppisiä kuin Riva. Rivalla oli selvästi enemmän yhteistä Pian Viski-bortsun kanssa. Lintukoto oli kiva leiripaikka, maasto mielenkiintoinen, sauna lämmin, sängyssä nukutti ja ruoka oli LOISTAVAA!

Ekybelgien sivuilta löytyy kuvia ja Rivasta muutama aika onnistunut otos, pitää kysyä Petralta saisinko käyttää niitä.

Perjantai

Kuusi maalimiestä, sijoitettuna n. 50 metriin ja suoraan edessä lähetyskohdasta nähden. Hei-huudot kaikille ja lyhyt parin haukun ilmaisun aloitus. Tavoitteena saada suorat pistot, kun ne ei ole Rivan vahvuuksia. Koira selvästi hiipui treenin loppua kohti :-(, vaikka olikin hei-huudot apuna. Toiseksi viimeiselle maalimiehelle jouduin lähettämään useamman kerran ja Riva oli sitä mieltä että täällä ketään enää ole. Tosin, eipä sille aikaisemmin kovin montaa kertaa ole kuutta pistoa peräkkäin otettukaan... Lisäksi maalimiehet raportoi että ilmaisuissa Riva oli selvästi haukahtanut sen pari kertaa ja sitten jäänyt oottelemaan palkkausta eli liian paljon on otettu lyhyitä aloituksia. Ohjaajalle taas huomautettiin että koira varasti liki jokaisella lähetyksellä, itse noteerasin vain pari "lipumista". Olen ilmeisesti niin tottunut siihen että Riva varastaa että en ihan pientä edes huomaa. Niin ja ohjaaja ei haukkuvan koirankaan kanssa saisi unohtaa sitä keskilinjalla etenemistä piston aikana.

Kokonaisuutena juuri sellainen plääh-esitys. Koira menee ja tekee, mutta ei siinä ole sellaista tekemisen paloa ja hurmosta ja suorituskestävyys on heikko. Työskentely sinänsä suht ok, Pia seuraili sen touhuja pistoilla eikä kuulema kovin pahasti esim. yrittänyt jäljestää maalimiehille vaikka nämä siirtyivät sivurajalla aina uuteen paikkaan. Palkkaustavassakaan ei vaikuttanut olevan mitään vikaa, vielä viimeiselläkin maalimiehellä koira jaksoi leikkiä innostuneesti ja kiihkeästi. Mutta motivaatio ja intohimo ei vaan heijastu kokonaisuudessa.

Lauantai

Norjalainen sekametsä-harjoitus viivästettynä, kuusi pistoa. Ilmaisu vain viimeiselle n. 10 haukkua, muut maalimiehet suorapalkkoina. Tavoitteena saada koira herätettyä ja motivaatio taas nousuun ja ohjaajan skarppaus lähetystilanteissa. Halusin myös nähdä miten Riva reagoi noihin suorapalkkaaviin maalimiehiin, vaikka periaatteessa olen sitä mieltä että haukkuvan koiran pitäisi aina suutaan vähän edes avata ennen palkkausta.

Sekametsäharjoitus on siis sellainen että mentiin alueen loppupäähän ja kuljettiin sieltä alkupistettä kohti. Metsässä oli kaksi maalimiestä jotka kulkivat samansuuntaisesti ja kävivät välillä vähän näyttäytymässä ja pitivät kaikenlaista ääntä, oksien rasahtelua, kahinaa ja töminää kulkiessaan. Annoin Rivan välillä pysähtyä katsomaan vuorotellen molemmin puolin menoa. Kun päästiin alkuun, vein Rivan takaisin autoon ja otettiin toinen koira välissä.

Rivalle tällaiset mielikuvaharjoitukset tuntuu toimivan paremmin kuin ihan suorat avut, se oli heti paljon skarpimman oloinen kuin edellisenä päivänä. Suorapalkkaukset meni hyvin ja koira lähti lähetyksissä suoraan ja (Rivaksi) hyvällä innolla. Pari kertaa kutsuin sen takaisin kun varasti, tuli ihan nöyrästi mutta lähti uudellla yrityksellä kuitenkin hyvin metsään. Samanlaista hiipumista loppua kohti ei näkynyt kuin edellisenä päivänä. Viimeisen maalimiehen ilmaisukin tuli ihan ok, ei yrittänyt penkoa lelua vaan haukahti pari kertaa, veti henkeä ja jatkoi ihan hyvällä rytmikkäällä ilmaisuhaukulla.

Viime syksyllähän mä pistin lähetykset uusiksi, siihen asti ei oikeastaan ollut mitään lähetysrutiinia. Sen jälkeen mä olen periaatteessa lähettänyt Rivan niin että käsken sen sivulle ja näytän vasemmalla kädellä suuntaa. Perusasennosta siksi että se on Rivalla hyvin vahva ja selkeä toiminto, näin ei tartte moneen kertaan keskilinjalla hinkata että saa koiran oikeaan asentoon. Pia kommentoi että kaikkein parhailta näytti muutama lähetys, jossa käskyn antaessani samalla astuin oikealla jalalla eteenpäin eli lähetin oikeastaan liikkeestä.

Esineruutuun yksi vieras esine vasempaan takakulmaan valmiiksi vietynä. Tää oli sitten ihan katastrofi, mä lähetin ja lähetin ja koirakin, alkuun, teki ihan töitä, mutta ei vaan irronnut sinne takakulmaan jossa esine oli eikä saanut hajua ja alkoi turhautua. Lopulta otin sen remmiin ja käveltiin sinne takakulmaan, bongattiin esine, palattiin lähetyspaikkaan ja sitten se nousi ongelmitta. Palkkana iltaruoka. Kun illalla tarkemmin asiaa mietin niin eihän Rivalla ole oikeastaan otettu kuin kaksi esineharjoitusta vieraillä esineillä, yksi viime syksynä ja yksi edellisellä viikolla ja sekin meni mönkään. Silloin Riva nosti yhden esineen ihan reippaasti, mutta toista ei meinannut löytyä millään ja lopuksi sekin käytiin bongaamassa yhdessä. Esineruudussa siis palataan perusteisiin.

Sunnuntai

Liikkuvan lähetyksen ja keskilinjan ylityksen harjoittelua. Neljä pistoa, ensimmäisen valmiina suoraan edessä n. viidessäkymmenenssä metrissä, tänne normaali lähetys ja n. kymmenen haukun ilmaisu. Menin maalimiehelle ja otin koiran hallintaan ja muutamaan metriä ennen keskilinjaa laitoin sen maahan odottamaan. Sitten itse keskilinjalle lähetyskohtaan, kutsu koiralle ja lähetys vauhdissa toiselle puolelle. Maalimies lähellä, vajaa kakskymmentä metriä ja suorapalkkaus. Sieltä taas palattaessa koira maahan ennen keskilinjaa ja lähetys vauhdista, maalimies hieman syvemmällä. Ja vielä kolmas samanlainen, maalimies taas hieman syvemmällä ja tänne taas lyhyt ilmaisu.

Keskimmäinen kolmesta keskilinjan ylityksestä meni vähän mönkään, koira ajautui lähetyksessä tuulen yläpuolelle maalimiehestä ja sen olisi pitänyt työskennellä taaksepäin löytääkseen ja tällä kertaa Riva sitten teki ihan oikeaoppisesti ja työskenteli vain eteenpäin. Yritin uudestaan ylityksenä mutta sekään ei onnistunut, fiksu olisi heti ekan epäonnistuneen ylityksen jälkeen jo ottanut peruslähetyksen. Kolmas yritys sitten peruslähetyksenä askeleesta ja nyt koira upposi metsään sopivasta reiästä ja bongasi maalimiehen. Harmi vaan kun sattui sitten vähän vaisu maalimies, koira olisi ansainnut kunnon revittelyt palkaksi. Ensimmäinen ja kolmas keskilinjan ylitys taasen meni loistavasti! Koira eteni pistolle suoraan ja vauhdilla ja pienen harjoittelun jälkeen tästä saadaan varmaan aika toimiva juttu meille. Kotiin päästyäni kertailin taas Esa K. Viitalan Etsintäkoirakirjaa ja itse asiassa ihan samanlainen keskilinjanylitysharjoitus on siellä yhtenä askeleena ennen kuin aletaan ottaa tyhjiä pistoja. Nyt tuntuu että päivä voi paistaa vielä risukasaankin :-).

Mä onnistuin myös sunnuntaina eksymään pariin kertaan, toisella kerralla ihan niin että en varmaan koskaan ole ollut niin eksyksissä. Parille koiralle otettiin sunnuntaina alue nurinperin ja kun mun piti mennä takakautta yhdelle piilolle niin päädyinkin ison kallion päälle ihan oudonnäköiseen paikkaan. Loppujen lopuksi olin varmaan liki 50 metriä syvemmällä kuin piti, onneksi oli hyvä koira joka etsi ja ilmaisi mut oppikirjan mukaan, vaikka ohjaaja keskilinjalla alkoi jo epäillä. Toisen kerran eksyin sitten kun päivän päätteksi purettiin alue, mun piti hakea toisen puolen sivurajamerkit, kun olin ne sinne aluetta tehtäessä pistänytkin. Taas lähdettiin alueelle loppupäästä ja loppujen lopuksi mä löysin tasan sen takakulman merkin ja sen jälkeen pyörähdin itseni eksyksiin. Sähkölinjaa pitkin sitten pääsin metsätielle ja sieltä isommalle tielle joka vei takaisin Lintukotoon. Muut ryhmäläiset oli jo ehtinyt huolestua ja epäilivät että olin liukastunut ja lyönyt pääni tai vastaavaa. Ja tietenkin olin kännykän jättänyt autoon ja merkkejä keräämään lähtiessäni annoin pois myös radiopuhelimen. Että oli noloa! Mäkin olen sentään kohtuullisen paljon maastossa liikkunut enkä tosiaan ikinä ennen saanut itseni noin totaalisesti pyörryksiin.

Yhteenvetona

• Pitää uskaltaa harjoitella pidempiäkin ratoja, muuten ei voi edistyä. Pelkkä pitkien ratojen ja paljojen tyhjien hinkkaaminen tietysti syö motivaatiota, mutta sitten pitää osata vaihdella vaikeampia ja motivoivampia harjoituksia. Rivan perustreenin pituutta pitää nyt kasvattaa, toisaalta välillä voisi koiran yllättää ottamalla vaikka ihan yksittäisen piston.
• Pitää uskaltaa treenata niitä tyhjiä. Kts. edellinen kohta. Näitä ei Rivan kanssa leirillä ehditty tehdä, mutta päästiin vaiheeseen josta uskoisin olevan hyvä jatkaa.
• Lähetysrutiini pitää takoa itselle selkärankaan, ensin vaikka kuivaharjoittelua ilman koiraa. Ja pidetään kiinni siitä rutiinista, ei anneta itsen tai koiran ruveta lipsumaan. Ohjauksen tulisi olla selkeää ja auttaa koiraa, eli ohjaajan tehtävä on lukea maastoa, valita mahdollisimman hyvä uusi lähetyskohta ja sitä kautta auttaa koiraa jouhevaan risteilyyn. Rivalle näyttäisi sopivan liikkeestä lähetys ja keskilinjan ylitykset vauhdissa, ilman että pysäytän sitä.
• Se motivaatio. Rivalle näyttäisi nostatuksessa paremmin toimivat tuollaiset muistikuva-harjoitukset kuin suorat avut. Ja maalimiesten huolellinen ohjeistaminen, varsinkin silloin kun treenataan vieraiden kanssa, eikä maalimiehet tunne koiraa. Rivan palkkausta onkin jo aiemmin pohdittu ja se "hömpötys" leluun yhdistettynä on toimiva. Riva on myös vähän "macho" ja nauttii sellaisesta röykyttävästä leikistä, sitä saa vieraatkin maalimiehet läpsiä ja töniä, yrittää varastaa lelua jne. Ajattelin että uutena voisi omassakin treeniryhmässä kokeilla niin että maalimies ainakin välillä leikin päätteeksi varastaa lelun Rivalta.
• Ilmaisuja ei Rivan kanssa leirillä työstetty, mutta muutama idea tuli muiden koirien kohdalla. Selvää kuitenkin oli että ilmaisut on aika Rivallakin työstää valmiimmaksi. Ajattelin tehdä sille haukutusharjoituksia kotona itse ja sitten ruvetaan pikkuhiljaa pidentämään myös metsässä ilmaisuja. Saatanpa ottaa sille myös jatkossa silloin tällöin ihan suorapalkkojakin.