Bardikin pääsi mukaan treeneihin, vaikka en sille ollut mitään erityisesti suunnitellut. En vaan raaskinut jättää sitä kokonaan vain mukana-hengailijaksi, se kun on aina niin vilpittömän innostunut. Ja pitihän sen saada jotain hyvitykseksi siitä että huijasin sen hyppäämään autoon Karman ruokakupilla...

Sille otettiin vain yksi pisto, maalimies vajaassa kahdessakymmenessä metrissä hyvin piiloutuneena. Bardi sai nähdä kun Johanna meni tieltä metsään ja kuljimme samaa matkaa keskilinjalla lähetyspaikalle. Vaikute oli aika voimakas ja sen seurauksena lähetys meni vähän härdelliksi pikku-adhd-koiran kanssa. Lopulta sain sen kuitenkin hetkeksi pysähtymään nenän oikeaan suuntaan ja kaikki neljä jalkaa maassa ja siitä lähetys. Bardi vetäisi nenä kiinni reilusti ohi Johannasta, mutta sentään suoraan, ja paluumatkalla muisti sitten avata nenänkin. Silloin se tekikin sitten oikein nätin paikallistuksen. Palkkana iltaruoka.

Vaikka Bardin kanssa on mennyt oikein kivasti haussa, niin luulen että jätän sen nyt syksyksi pois hakutreeneistä. Mä en ole vielä päättänyt mitä teen sen ilmaisun kanssa, enkä halua sitä kovin paljon pidemmälle viedä ennenkuin ilmaisut aloitetaan. Eikä pahitteeksi olisi, jos sen keskittymiskyky saisi vähän kasvaa ja sille voisi opettaa pikkuisen tottistakin, jolloin voisi ottaa pientä hallintaakin mukaan ja silläkin ehkäistä turhaa härdelliä.