Eilen illalla reilut 10 metriä pitkä jälki, jonka taas tein raahamalla jalkoja, ei siis askelilla. Siihen reiluun kymmeneen metriin sitten upotettiin nappuloita niin tiheästi että siinä oli Bardin koko iltaruoka. Tuuli oikeaoppisesti takaa jäljen myötäisesti.

Hinku oli jo kova kun pistin valjaat päälle, tiedä sitten oliko Bardilla vielä mitään mielikuvaa että mitä ollaan menossa tekemään mutta jonnekin oli kiire. Jäljelle tultaessa siirsin liinan mahan alle ja tulemaan takajalkojen välistä. Osoitin ensimmäisen nappulan Bardille ja sitten mentiin, pidättelin liinasta, Bardi kiskoi eteenpäin minkä jaksoi ja suurin osa jäljestä mentiin ryömimällä kun silloin sai kurotettua pisimmälle eteenpäin, ehkä joka kymmenes nami meni suuhun. Jäljen päässä vedin koiran pois ja pikaisen uudelleen arvioinnin jälkeen tein varmaan kaikkien jälki-ihmisten mielestä jotain aivan järkyttävää: vein koiran takaisin jäljen alkuun ja ajettiin sama pätkä uudelleen. Meni aika lailla samoilla linjoilla kuin ensimmäinenkin, taas jäljen lopulla vedin koiran pois ja vein alkuun. Kolmannella kerralla koira alkoi jo vähän rauhoittua ja neljännellä kerralla oli nähtävissä jo ihan jonkinlaista järjestelmällisyyttä nuuskutuksessa.

Tänä aamuna sitten uusi yritys, Bardin aamuruoka on vähän pienempi annos eli siitä riitti vajaaseen kymmeneen metriin jälkeä, tyyni keli. Taas hirmuinen hinkuaminen jäljelle mentäessä, tähän pitää varmaan pian puuttua, mutta yritetään nyt ensin saada jotain järkeä tuohon itse jälkeen. Jäljelle lähtö tuntui yhtä sohlaamiselta kuin aiemminkin, mutta yllättäen reilun metrin jälkeen koira alkoi työskennellä järjestelmällisemmin, varmaan 90 prosenttia nappuloista poimittiin siitä eteenpäin! Nyt ei enää koira yrittänyt rähmällään ryömien kurottaa aina vaan kauemmas tai pyörinyt vaan eteni selvästi rauhallisemmin. Pidin liinaa kevyellä tuntumalla, edelleen mahan alta ja takajalkojen välistä, eikä se tuntunut mitenkään ainakaan haittaavan koiraa. Ehkä tästä vielä tulee jotain...