Nyt päästiin lopulta mukaan sauvalenkillekin! Ja siinä saikin sitten sivakoida, kiivettiin Kanavuoren huipulle, tultiin alas ja vielä pieni lenkki rinteellä lisäksi. Puuskutuksen lisäksi pohkeet ja sääret oli aika puhki kiivetessä, sen lisäksi että mentiin mäkeä ylös, jouduin koko ajan jännittämään pikkuisen vastaan kun Riva veti ja poukkoili milloin mihinkin suuntaan. Laella pidettiin sitten pieni venyttelypaussi joka tuntuikin hyvältä. Alaspäin tultessa sitten taas vähän toiset lihakset käytössä, mutta muuten helpompaa ja Rivakin alkoi tasaantua. Mun alkuperäinen huoli ettei se opi vetämään on näköjään turha, nyt veti liki koko ajan ja mä jo välillä toivoin että kulkisi vaan silleen vetämättä edellä. Mutta loppulenkistä kun se ei enää poukkoillut edestakaisin hajujen perässä vaan veti tasaisesti niin tuntui ihan hienolta, sillä säilyi kuitenkin lenkin loppuun asti hyvä eteenpäinpyrkimys, ei sitä tartte perässä vetää.

Mun venyttelyjen ajaksi en vienytkään sitä nyt autoon, kuten aikaisemmin ja se piti omaa kivaa piehtaroimalla lumihangessa. Sinne jäi onneksi osa kurasta, oli kivempi sitten venytellä koiraa. Nyt Riva otti jo loppuvenyttelytkin rutiinilla, eikä mulkoillut mua.

Katsotaan jos viikonlopuksi saataisiin jo hakutreenitkin pystyyn, niin tulisi blogiin taas muutakin kun kuntoilujuttuja.