Mä olen viime aikoina mietiskelly että mikä siinä on kun jos mennään "vaan tekemään hommia" lampaiden kanssa niin koira toimii kuin unelma, rauhallisesti ja fiksusti, on aina juuri siellä missä sitä tarvitaan ja vieläpä ilman että minä kiinnitän siihen oikeastaan mitään huomiota, saati sitten että käskyttäisin. Sitten kun mennään "treenaamaan" niin kaikki menee päin prinkkalaa, minä kiihdyn, koira turhautuu ja kiihtyy ja sitten homma meneekin väkisin vääntämiseksi. Kun asiaa aikani mietin niin ohjaajassahan se taas on vika: jos mä lahden treeniin sillä mentaliteetilla että nythän se pe%!§leen koira tekee niinkuin mä käsken, niin onko ihme jos hommasta tulee kaksintaistelu määräysvallasta. Samaan aikaan Sinikka on mulle yrittänyt tolkuttaa että Riva on koira johon voi oikein hyvin luottaa eläinten kanssa, ei se tee mitään töllöntöitä vaikka sille kääntäisikin selkänsä.

Tällä kertaa yritin psyykata itseni pysymään rauhallisena ja rentona ja käskyttämään koiraa vain silloin kun se on oikeasti tarpeen. Ja se onnistui, pitkästä aikaa koko harjoituksesta jäi sekä itselle että varmaan koirallekin hyvä fiilis. :-)

Alkuun aitauksessa pari kertaa lähetin koiran kiertämään eläinten taakse ja siellä pysäytys. Kuunteli nätisti ja sitten lähdettiin pieneen kuljetuspätkään aitauksen ulkopuolelle. Pysähdys ja Riva malttoi hienosti odottaa tasapainottaen vain lampaiden vedon aitaukseen. Näissä en vaatinut maahanmenoa, vaan Riva sai seistä kunhan on rauhallisesti eikä rundaa koko ajan ympäri. Maahanmenoa ei sen takia, että sillä on lupa käydä oma-aloitteisesti palauttamassa harhailijat porukkaan, ja maahanmenon pitäisi olla sellainen käsky josta ei lipsuta. Tällaisissa tilanteissa Riva on yleensä turhautunut ja alkanut pyöriä lauman ympärillä. Sitten pidempää kuljetusta, jossa siinäkin Riva malttoi ihan kävellä, eikä hieronut tarpeettomasti edestakaisin. Poispäin pihasta tämä yleensä sujuukin, mutta pihaan päin palattaessa lampaiden tekisi mieli pinkaista mun ohi, mutta tällä kertaa Riva malttoi mielensä lauman takana ja teki niin rauhallisesti töitä että lampaat ei lähtenyt tunkemaan mun ohi. Karkuun ne eivät ole aiemminkaan päässeet, Riva osaa kyllä lukea tilannetta ja kaartaa eteen pysäyttämään ne, mutta silloin me kaikki aletaan taas kiihtyä ja jatko on yleensä veivaamista. Nyt pysyi kuvio hyvin rauhallisena koko matkan.

Lopuksi uskaltauduin vielä kokeilemaan paria pientä hakukaarta suht lyhyillä matkoilla ja niissäkin onnistuttiin. Leveyttä olisi varmasti voinut olla vieläkin enemmän, mutta omille lampaille sitä oli riittävästi ja, ennen kaikkea, Riva malttoi kuunnella pysähtymiskäskyn tasapainossa ja siitä vasta luvan kanssa kuljetukseen. Näissäkin otin kuljetuksen päätteeksi pienen paikallaanpidon ja odotin että Riva rauhoittui. Kun ei oltu pihassa lampaat ei nyt seissyt paikallaan ihan yhtä suopeasti kuin alussa ja Riva palautti karkuun pyrkivät hienosti ja oma-aloitteisesti takaisin mulle. Ja mikä kaikkein hienointa, malttoi sen jälkeen taas rauhoittua.

Lopuksi sitten kuljetettiin "avustajat" aitaukseensa, olivat nekin ihan harvinaisen reippaita tänään, kulkivat reippaasti sinne minne vietiinkin eivätkä tahmanneet yhtä paljon kuin joskus.