Lenkki lähti ihan kivasti liikkeelle, juoksu luisti mutta kummastelin että tuntuupas tämä 500 m nyt pitkältä. Ihmettelin asiaa sitten ääneen Minnallekin, joka siihen että niin varmaan tuntuikin kun se oli 800 m! Mä olin siis siinä kuvitelmassa että meidän piti vielä juosta 500 m pätkiä mutta ne pitenikin jo 800 m ja se meni (tasaisella) ihan kivasti :-). Kuusi sellaista juostiin eli yhteensä 4800 m, ja välissä vain lyhyet n. 100 m kävelypätkät. Mäkiäkin matkalla oli, juostiin sama Killeri/Laajavuori-lenkki kuin edellisellä viikolla, kyllä ne tuntui mutta ei ehkä ihan niin pahasti kuin viimeksi.

Bardi oli jostain syystä kovin vaisun oloinen tällä kertaa. En tiedä ottiko nokkiinsa kun olin jättänyt sen päiväksi yksin sisälle ja muut oli tarhassa vai onko se jo saanut tarpeekseen mun raahaamisesta. Seilasi taas edestakaisin, hölläsi vähän väliä vetoa ja jäi rinnalle jolkottamaan ymv. Sitten kun itse puuskutti jotain rinnettä ylös niin tunnustan että muutaman kerran tuli ärähdettyä että mene nyt kunnolla. Mikä ei tietenkään millään tavalla edistänyt asiaa vaan Bardi yritti olla entistä enemmän nätisti ja kyseli koko ajan että onko näin hyvä. Loppumatkasta onneksi vähän jo piristyi.

Mä olen saanut tässä myös juoksuteknisen oivalluksen: juostessa ei tarvitse LÄPS-LÄPS-läpsyttää eteenpäin kuin ankka. Askeleen voi rullata nätisti ja pehmeästi kantapäältä päkiälle eli siis käyttää niitä nilkan alapuolella olevia lihaksiakin. Kaikenlaista sitä oppii...