Hämeenlinnassa PEHA-kokeessa. Eikä siis vieläkään hyväksytysti läpi, vaikka periaatteessa kaikki oli kohdallaan. Koira teki töitä, keli oli kiva eikä maastossakaan mitään ihme kikkailuja. Kahdesta maalimiehestä nousi kuitenkin vain yksi. :-(

Tuomarina Kauko Makkonen. Kokeen viidestä koirasta kaksi teki myös tottiksen ja aika suurpiirteisellä suorituksella pääsi läpi, kaikki siis maastoon. Me arvottiin suoritusnumero 1.

Alue oli 110x250 metriä, perussekametsää, jonka keskellä vasemmalla puolella oli pieni  kallionnyppylä. Alueen läpi kulki polku, joten se sai toimia keskilinjana. Alkupäässä aluetta Riva olisi voinut tehdä syvempiä pistoja varsinkin oikealle puolelle ja mennä paremmin siihen suuntaan kuin lähetettiin. Mitä pidemmälle aluetta päästiin, sitä paremmin se kuitenkin alkoi liikkua, myös sinne oikealle. 70-80 metrin paikkeilla Riva teki vasemmalle syvän, mutta myös leveän piston sen kallionnyppylän takaa ja se ensimmäinen maalimies jäi jonnekin sen piston keskelle, oli kuulema maapiilossa joten hajut ei varmaan levinnyt kovin kauas. Jos en olisi keskittynyt niin kovin saamaan koiraa irtautumaan sinne oikealle puolelle, olisin ehkä hoksannut laittaa koiran uudelleen siitä kallionnyppylän vierestä leveän piston keskelle, mutta en nyt sitten laittanut. Toinen maalimies löytyi n. 200 metristä oikealta. Siellä hyvä ilmaisu ja pysyi myös mallikelpoisesti paikallaan mun haastatellessa maalimiehen. Maltoin pitää omaa suutani kiinni enkä kutsunut Rivaa jokaiselta pistolta pois, vaan odotin että se palasi itse. Vain parilla ekalla kutsuin. Toimi ihan ok, vaikka tätä ei ole juurikaan harjoiteltu, yleensähän mä olen kutsunut sitä kun se on mun mielestä viipynyt sopivan ajan tyhjällä. Arvostelulomake kertoo että koiran ohjattavuus erittäin hyvä, samoin ohjaajan käyttäytyminen ja se ainokainen ilmaisu erinomainen. Mutta lopputulos siis hylätty kun ei löytynyt riittävästi maalimiehiä.

Saatiin sitten saman tien kilpailukirja ja jätettiin muut jatkamaan koetta. Kovin pitkälle ei kyllä päästy kun alkoi kuulua ylimääräistä rahinaa auton alustasta ja pikainen tutkimus paljasti että pohjapanssarin takimmainen kannake oli irronnut, ilmeisesti kolahti sen verran metsätiellä johonkin että hitsaus petti. Tiepalvelu auttoi ja irrotettiin tilapäisesti koko panssari että päästiin jatkamaan matkaa. Pikkufordi on monella tapaa hyvä auto, mutta välillä on käynyt mielessä jonkin vähän maastokelpoisemman hankkiminen...

Koska kotimatkalle päästiin niin hyvissä ajoin, tehtiin muutama turistimutka. Lempäälässä alkoi vähän ramaista ratin takana, joten pysähdyin Ideaparkissa. Sinne pitäisi kyllä mennä ajan ja paksun lompakon kanssa, mutta pikaisella pyörähdykselläkin matkaan tarttui Eccon pistokkaat työkengiksi, pokkari (joku voisi kysyä että miksi ostaa omaksi kirja jonka on jo lukenut...) ja Haltin myymälästä Häglöfsin reppu (niinkuin mulla ei jo olisi riittämiin reppuja).

Lopuksi ajettiin Jyväskylän sijasta Kärkisten salmen ja Rutalahden kautta kotiin. Reitti ei varmasti säästänyt sen paremmin aikaa kuin kilometrejäkään, mutta varsinkin näin kesällä on kiva välillä ajella pikkuteitä pitkin ja ihailla maisemia sen sijaan että paahtaa valtatietä.