Olin suunnitellut lähteväni sunnuntaina Koirakorpeen ja että ottaisin Rivan kanssa sekä tottista että esineruudun. Mutta märän ja tuulisen lauantain jälkeen sunnuntai näytti niin upealta, että olisi ollut synti uhrata se perusasennon ja muun sellaisen viilaukseen. Niinpä kiireettömän sunnuntaiaamiaisen jälkeen suuntasin koko konkkaronkan kanssa metsälenkille nauttimaan päivästä. Matkan varrelle oli ilmaantunut muutaman uusi metsäkoneen ura ja kävimme tutkimassa ne perukoita myöden ja kaiken kaikkiaan kolusimme metsiä pari tuntia. Koirat ottivat lenkistä kaiken irti hajuja tutkien, plutaten ojissa ja piehtaroiden sammalikossa. Kaikki jaksoivat hyvin, pojat juoksivat ristiin rastiin umpimetsässä vielä loppulenkistäkin eikä Karmakaan ollut ihan perässä vedettävä, vaikka sen kunto ei varmasti mikään ihan huippu ole.

Kaiken kaikkiaan täydellinen syyskuinen sää, aurinko paistoi, maastossa ei ollut liian märkää edellispäivän sateista huolimatta eikä nähty yhtään hirvikärpästä! Ulkoilijan parhaat kaverit on kadonnut kuin tuhka tuuleen, kyllä niitä näissä maastoissa aikaisemmin on ollut, paljon.

Kotona puuhailin sitten pihassa vielä yhtä ja toista pientä (saamatta kuitenkaan mitään sen merkittävämpää aikaan, hyvin rentouttavaa ;-D) ja koirat "auttoivat" ahkerasti. Kruunasin loppupäiväni hakemalla pitsan, josta koiratkin saivat osansa. Tosin ei tarkoituksella, Karma varmisti koiraveron nappaamalla pitsanpalan omin lupineen kun silmä vältti ja jaoin sen sitten koirien kesken.

Sen jälkeen olimmekin kaikki valmiit sohvalle, minä pistin puikot heilumaan ja Apupupu nro 2 valmistui reipasta vauhtia ja koirat oikaisivat tyytyväisinä nukkumaan jalkoihini. Väsynyt koira on onnellinen koira!