Eilen illalla taas reilun kymmenen metrin jälki ja siellä Bardin iltaruoka, ei juurikaan tuulta mutta se vähä mitä oli niin takaapäin. Enemmän sähläystä kuin aamulla, olisko ollut kovempi nälkä. Jos nyt jotain positiivista haluaa tästä sanoa niin lähistöllä ajossa ollut ajokoira ei juurikaan tuntunut häiritsevän, kerran Bardi nosti päätänsä jäljeltä ja kuunteli hetken kun ajo tuli ihan lähelle (siis mä jälkeä tehdessäni näin sen ajokoiran ja siinä ihan lähistöllä se pyöri koko ajan). Jatkoi sitten kuitenkin jäljestämistä kuten ennen katkoakin.

Aamulla sitten vajaa kymmenen metriä ja tyyntä, yöllä oli ollut hallaa ja paikoitellen heinikko kuurassa mutta jäljentekopaikka oli sen verran puiden katveessa että oli sula. Kohtuullisesti, ei niin hyvin kuin eilen aamulla mutta paremmin kuin eilen illalla.

Katja ehdotti että antaisin Bardin jäljestää vapaana. Täytynee kokeilla, mutta arvelen että tulos on se että se ensin juoksee jäljen poimien ehkä joka kymmenennen tai harvemmankin nappulan ja sitten tulee jäljen takaperin ottaen taas muutaman jne. jälkeä edestakaisin. Ruutuakin voisi tietysti tehdä mutta tuon adhd:n kanssa ei tekisi mieli vahvistaa yhtään missään vaiheessa tippaakaan mitään pyörimistä ja hyörimistä. Kuitenkin Bardilla on minusta jo nähtävissä käsitys että kannattaa etsiä sieltä missä on rikottu maa, jos nenä harhautuu uralta sivuun se palaa välittömästi takaisin ja merkkaa selvästi jäljen lopun (eli kun minä olen ottanut harppauksen ja uraan tulee katko).

Tällä tahdilla tälle viikolle mahtuu kuitenkin vielä viisi jälkeä, tehdään sen jälkeen tilannearvio ja katsotaan miten jatketaan.