Jälki kuten eilenkin, keli oli kostea ja juuri ennen jäljentekoa ropsautti ihan sadekuuron. Jonkinlaisia tuulenhenkäyksiäkin pyörähteli, mutta suunnasta oli vaikea sanoa mitään.

Jäljelle tulo taas varsin kivasti, kyllähän se vetää ja seilaa, mutta ei mitenkään hillittömästi ja kun olin sen verran fiksu että toin sen jäljelle eri suunnasta kuin mistä itse tulin jäljen alkupisteeseen ja sen hetkinen tuulensuuntakin suosi, niin Bardi ei tosiaankaan saanut hajua jäljestä etukäteen. Istutin sen vajaan metrin päähän jäljen alusta, selvästi sille on alkanut muodostua tietty toimintamalli, sillä saatuaan namin istumisesta sen kuono painui maahan ilman että osoitin jäljen alkua ja se etsi itse lähdön. Parilla ensimmäisellä metrillä työskentely oli vähän hösäävää, Bardi ei enää niinkään vedä ja kisko, mutta nyt teki paljon tarkistuksia jäljen vierestä. Pian kuitenkin työskentely alkoi rauhoittua ja sitten mentiinkin ihan mukavasti, liina löysällä, suurin osa jäljestä. Kaivoin lopultakin esille meidän varsinaisen jälkiliinan ja annoin Bardille jo 4-5 metriä tilaa jäljestäessä. Ei siihen näytä vaikuttavan se että olenko minä ihan perässä vai jättäydynkö kauemmas. Ihan parilla viimeisellä metrillä nenä nousi ja Bardi otti aika kaukaa loppunamikasan hajun, ilmeisesti siinä vaiheessa tuuli pyörähti sen verran että kääntyi vastatuuleksi jälkeen nähden.