Olihan se Rivakin mukana Vehmersalmella, meidän oli tarkoitus jelppiä järjestelyissä. Ja kait meistä jotain apuakin oli, mutta kyllä tässä vielä paljon saa töitä tehdä että ollaan sellainen työpari jonka voisi heittää minne vaan milloin vaan ja hommat hoituisi. Pari viikkoa sitten Katjan apuna otin varman päälle ja onnistuttiinkin tosi hienosti, nyt sitten luottamus omiin ja koiran kykyihin oli välillä vähän ylimitoitettu. Sinikalle kuitenkin iso kiitos että saatiin olla mukana oppimassa, joskus ne opit vaan menee parhaiten perille kantapään kautta.

Alku lauantaiaamuna ei ollut mitenkään erityisen lupaava sillä Rivalla oli kierrokset tapissa ja minä tietysti yliarvioin meidän yhteistyön. Jos olisin nöyrästi alkuun laittanut Rivan liinaan ja olisi hoidettu ekat siirrot niin, olisi lopputulos ollut paljon sujuvampi ja koulutuksellisesti hyödyllisempi. Omassa paimennussilmässäkin olisi kyllä vielä paljon kehittämisen varaa, siis että osaisi arvioida edes suurinpiirtein mitkä yritykset on ihan tuhoon tuomittuja ja mitkä järkeviä, joskus voi olla tosi pienestä kiinni lähteekö homma sujumaan vai ei. Vaikkapa sellainen tilanne että ollaan ottamassa eläimiä ulos navetasta. Jos tiedossa on että eläimet tulevat mielellään ulos, mutta ovelta on voimakas veto johonkin suuntaan, ei ole järkevin mahdollinen ratkaisu laittaa koiraa sisälle tuomaan eläimiä ulos (koska ne tulisi sieltä ilman koiran painostustakin), eikä sillä ole silloin mahdollisuutta ehtiä eläinten edelle estämään vetosuuntaan karkaamista. Järkevämpää olisi tällöin laittaa koira blokkaamaan vetosuunta eläinten tullessa olos ja siitä lähteä toivottuun suuntaan kuljettamaan.Nyt pyörittiin navetan etuovelta takaovelle lampaiden luiskahdellessa liukkaina kuin saippuapala pääsemättä paljon puusta pitkälle ja kaikkien turhautuessa. Lopulta saatiin sitten ne eläimet harjoituksiin, Riva liinassa ja Weedy avustamassa.

Päivän Riva sai suurimmaksi osaksi hengata mun kanssa pellon laidalla, laitoin sen autoon vain siksi aikaa kun kävin Bardin kanssa harjoituksissa. Se auttoi ja päivän päätteeksi kierrokset oli hallinnassa ja saatiin vietyä eläimet asiallisemmin pois kahdestaan. Ei se täydellistä ollut, mutta toisaalta siinä oli pätkiä joissa olin tosi ylpeä Rivan toiminnasta. Kuten vaikka kun vietiin isompi kymmenen eläimen ryhmä ranta-aitaan, eläimet tiesivät paikan ja veto sinne oli vahva. Niinpä pakkasivat portille niin että sitä ei päässyt kunnolla avaamaan. Riva teki kauniin flankin mun taakse, painoi sieltä eläimet pois portin edestä ja sitten maahan. Minä sain avata portin rauhassa ja sitten kauniilla kaarella takaisin eläinten taakse ja sieltä huolehti että kaikki meni reippaasti aitaan.

Sunnuntaina Riva oli vähän vähemmän mun kanssa hengailemassa, mutta kierrokset pysyi kuitenkin suht hyvin kasassa. Toinen pienemmistä pyöröaitauksista oli suurimman osan päivästä käyttämätön ja otettiin Rivan kanssa siinä muutaman kerran suuntia ja pysähdyksiä, niin että koira oli aidan ulkopuolella ja lampaat sisällä. Samoin ennen kuin vein harjoitusryhmän isommasta pyöröaidasta pois, otin Rivan kanssa pikkuisen harjoituksen. Siinä se olikin ihan loistavasti kuulolla ja rauhallinen. Toinen edistysaskel minkä olen siinä ollut huomaavinani, on se että nykyään se pystyy härdellitilanteiden jälkeen palaamaan rauhalliseen ja kontrolloituun työskentelyyn nopeammin kuin vielä jokin aika sitten.